Soteilua

Kuulimme jälleen kerran, että nyt saadaan sote maaliin. Hieno juttu, mikäli näin käy. Tosin samaan hengenvetoon esitettiin, että isoja kysymyksiä on vielä avoinna. Tätä samaa olemme saaneet kuulla ainakin 20 vuotta ellei enemmänkin. 

Seuraavassa muutama huomio asiasta lähtökohtana melkoinen ihmettely siitä, että mikä siinä oikein voi olla noin vaikeata. (Tällaisen kysymyksen voi tietysti esittää vain täydellinen maallikko.)

Suomessa on noin 20.500 työikäistä lääkäriä. (Eläkeikäisistä lääkäreistä osa jatkaa vielä työskentelyä, joten todellinen määrä on hieman suurempi). Kun käytetään pohjana tätä työikäisten lääkärien määrää saadaan selville, että Suomessa on

yhtä lääkäriä kohden         270 asukasta

1.000 asukasta kohden      3,7 lääkäriä

Vastaavat tunnusluvut niiden lääkäreiden osalta, jotka toimivat sairaaloissa, terveyskeskuksissa tai yksityispuolella:

yhtä lääkäriä kohden        320 asukasta

1.000 asukasta kohden      3,1 lääkäriä

Kun keskimääräinen vuosityöaika on 1.600 tuntia, voimme selvittää, kuinka paljon yhdellä lääkärillä on keskimäärin aikaa käytettävissä yhtä asiakasta kohden vuodessa. Tulokseksi saadaan, että

lääkäri voisi käyttää kutakin asiakasta kohden huimat viisi tuntia.

Tämä tietysti edellyttää, että jokainen asiakas kävisi lääkärissä myös tuon viiden tunnin ajan. Ellei joku käy lainkaan, jää toiselle kymmenen tuntia jne. Tuohon viiden tunnin laskennalliseen kokonaisaikaan mahtuu varmasti hyvin kaikki asiakkaaseen liittyvät hallinnollisetkin seikat.

Perheessäni on viisi henkilöä. Selvitin perheen lääkäreissäkäyntejä pitemmältä ajalta. Niitä on ollut keskimäärin 4 vuodessa kaikilta yhteensä. Siispä meiltä on jäänyt melkoisesti aikaa toisille kävijöille.

Nyt herääkin kysymys: Mikä terveydenhoidossa sitten oikein mättää? Miksi lääkäriaikoja on niin vaikea saada?

Selvitettävistä asioista yksi on ilman muuta se, mikä on lääkäreiden todellinen työaika vuosittain. Kuinka paljon vuosittainen työaika jää alle 1.600 tunnin? Onko esimerkiksi sukupuolten välisessä työaikamäärässä eroja? Tekevätkö esimerkiksi naislääkärit pitempää tai yhtä pitkää työpäivää kuin mieslääkärit?

Esimerkki omasta kokemuspiiristäni. Vaimoni kaksi hyvää ystävää ovat lääkäreitä, kumpikin toimii julkispuolella. Heillä on työikää vielä melkoisesti ennen eläköitymistä, mutta he molemmat tekevät vain neljäpäiväistä työviikkoa eli 30 tuntia/viikko. He eivät harjoita yksityispraktiikkaa tämän ohessa.

Toinen esimerkki liittyy eläinlääkäreihin. Olen toiminut muutaman kymmenen eläinklinikan omistajan ns. mentorina. Tässä yhteydessä selvisi, että suuri osa eläinlääkäreistä teki samalla tavalla ns. lyhennettyä työviikkoa, suuri osa 30 tuntia/viikko tai sen alle. Osa jopa teki vain kolmen työpäivän verran viikossa.

Mikäli tämä ilmiö on yleinen, se voi selittää ainakin osittain terveydenhoidon ongelmat.

Naispuolisten lääkäreiden osuus on noin 60 % työikäisistä lääkäreistä, eli heitä on runsaat 12.000. Jos heistä vain puolet tekee 30 tuntia viikossa eli 1.280 tuntia vuodessa, jää lääkäripalveluita saamatta yhteensä lähes 2.000.000 tunnin edestä. Jos yhden asiakaskäynnin keskimääräinen aika on esimerkiksi puoli tuntia, jää siis miljoona kävijää tämän vuoksi ilman lääkäripalvelua.

Tässä esitetyt luvut ovat esimerkinomaisia. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää selvittää, kuinka suuri osa terveydenhoidon ruuhkista jne. johtuu tämänluonteisista seikoista. Aikaselvitys tulee luonnollisesti tehdä myös miespuolisista lääkäreistä. Lisäksi voisi olla paikallaan selvittää laajemminkin mihin aikaa käytetään, nimenomaan mihin muuhun kuin asiakaskäynteihin ja niihin suoraan liittyvään toimintaan. Kokonaistasolla suomalainen terveydenhoito on aikaa tuhlaava ja tätä kautta kustannustehotonta. Kuten edellä oleva laskelma osoittaa:

yhdellä lääkärillä on viisi tuntia aikaa/asiakas vuodessa, edellyttäen että kaikki käyttävät tämän verran aikaa lääkäreissäkäynteihin.

Toivottavasti sote maaliin mennessään selvittää tämänkin kohdan. Hyvä keino tehostaa terveydenhoitopalveluita on ilman muuta kilpailun lisääminen. Koska kaikessa muussakin toiminnassa kilpailu lisää tehokkuutta ja tuottavuutta, miksi ei terveydenhoidossa.

Vielä tällä hetkellä en jaksa uskoa, että Suomessa kyetään saamaan aikaan järkevää ja toimivaa terveydenhoitopalvelua. Se edellyttäisi kilpailuelementin mukaanottamista ja se taas ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin, mistäkin syystä kenellekin. Meillä toimiva terveydenhoitopalvelu (julkispainotteisena palveluna) on jo saanut osoittaa kyntensä, jotka ovat osoittautuneet huonosti leikatuiksi ja viilatuiksi, nimenomaan perusterveydenhoidossa.