Ja kenenkäs rahaa sitä jaetaan?

Suomalaisten poliitikkojen suuri ilonaihe on juuri ilmitullut Panamagate. Saatujen - tosin melko ylimalkaisten - tietojen mukaan, jotkut tahot ovat ns. piilottaneet eurojaan veroparatiiseihin. Puhutaan kohtalaisen suurista henkilö- ja euromääristä, ainakin sellaisen tavallisen tallaajan mielestä, joka ei halua suhteuttaa asioita. Hämärän peitossa vielä on, kuinka paljon on tapahtunut jotakin lainvastaista ja kuinka paljon esimerkiksi veroja on piilotettu.

Poliitikkojen ilonaihe syntyy siitä, että "Hei, meidän ei tarvitsekaan tehdä mitään oman taloutemme kuntoonlaittamiseksi, kunhan saamme nuo riivatut veroparatiisin käyttäjät ja kaikki muut veropakolaiset kuriin". Tätä julistetaan täysin tietämättä, kuinka paljon näissä varoissa tai niiden perusteella saaduissa tuotoissa on veronalaista ja kuinka paljon veroeuroja kertyisi. Samaan syssyyn kiedotaan vielä kivasti täysin lakien mukainen toiminta eli verosuunnittelu, josta on alettu käyttää nimeä ’agressiivinen verosuunnittelu’, että saadaan se kuulostamaan väärinkäytökseltä. Ellei jokin toiminta ole lainvastaista, sitä ei myöskään sellaiseksi tule ilmentää sanavalinnoilla (sana on teko, kuten samat tahot julistavat eri tilanteessa). 

Samat henkilöt, jotka pitävät melua agressiivisesta verosuunnittelusta (mitä sillä sitten tarkoitetaankaan), tuovat jatkuvasti esiin myös sitä, että pörssiyritykset jakavat ennätyssuurer osingot ja kansa joutuu tinkimään. Esitään jopa, että jaettavat osingot, arvion mukaan 10-11 miljardia euroa, tulisi käyttää työntekijöiden palkkaamiseen eikä osinkojen jakoon. Osinkojen jakoa pidetään epäreiluna.

Tarkastellaan nyt viileästi miten asianlaita on.

Pörssiyhtiöiden arvioidaan siis jakavan osinkoja noin 11 miljardia euroa kevään 2016 aikana. Jaettava osinko perustuu osakeyhtiössä  vapaaseen pääomaan eli periaatteessa joko edellisen vuoden tai aikaisempien vuosien voittoihin. Näistä tilikausien voitoista yritys on yleensä maksanut tuloveron. Osingonsaajan maksama vero osingoistaan riippuu puolestaan siitä, kuka saaja on (yksityishenkilö, yritys, säätiö jne) ja mikä on hänen kotimaansa.

Mistä yrityksen voitot ja osingot ovat sitten peräisin? Tietenkin yrityksen liiketoiminnasta, jota yritys harjoittaa eri puolilla maailmaa, niin Suomessa kuin muuallakin. Voitot voivat kertyä tietysti hieman epätasaisesti eri maiden toiminnasta ja lisäksi on hankala eritellä eri maissa olevien yksiköiden vaikutusta toisen maan yksikön toimintaan. Kohtuullisen helposti voidaan karkealla tasolla selvittää, mistä yritysten voitot ovat kotoisin suhteuttamalla yrityksen maassa toimiva henkilökunta yrityksen koko henkilökunnan määrään. Tämän jälkeen lasketaan saadun suhdeluvun mukaan, mikä on asianomaisen maan osuus jaettavasta osingosta.

Olen tehnyt tämän laskelman valitulle joukolle pörssiyrityksiä. Valitsin joukkoon sekä suurimmaksi osaksi Suomessa toimivia yrityksiä (LassilaTikanoja, Neste, Kesko) ja päasiassa muualla toimivia yrityksiä (Amer, Kone, Metso, Wärtsilä). Mainitut yritykset muodostavat noin 20 % yritysjoukosta, jonka on arvioitu jakavan osinkoja sen 11 miljardia euroa ja niiden yhteenlasketut osinkoehdotukset ovat hieman alle tuon 20 % koko osinkomäärästä.

Laskelmani tuloksekseksi sain, että Suomessa syntyy alle 25 % jaettavasta osinkomäärästä. Loput osinkoa tuottavat voitot tulevat muualta. Jos siis osingoista kiihtynyt henkilö haluaa käyttää oikeaa lukua, niin hänen  tulisi puhua 2,5-2,7 miljardin osingoista, joita kerryttäneet voitot ovat suomalaisten aikaansaamia. Jos puheet suomalaisen työn kilpailukyvyn heikoudesta vielä pitävät paikkansa, niin edellä esitetty laskelma antaa Suomen kannalta vielä liian hyvän kuvan, koska työn tuottama voitto olisi Suomessa alhaisempi kuin keskimäärin. Paremmalla tuottavuudella voidaan tietysti kompensoida tätä ylihintaisuutta. Koska yritykset siirtävät tuotantoaan Suomesta pois, viittaa se siihen, etteivät yritykset katso suomalaisten olevan sen tuottavampia kuin muutkaan työntekijät. Kertaluonteiset irtisanomisen kustannuserot (Suomessa alhaisemmat kuin muualla) eivät selitä tätä ulomenevää suuntausta.

Siispä vastakysymys osinkojen jakamisen määristä kiihtyneille: Olisiko oikeudenmukaista, että yritysten muissa maissa tekemät voitot käytettäisiin suomalaisten työntekijöiden hyväksi?

Missä solidaarisuus luuraa tässä yhteydessä? Jos siis joku haluaa tilannetta, jossa osinkojen maksamisen sijasta palkataan henkilökuntaa, eikö tule vaatia, että eurot käytetään ja työntekijöitä palkataan kussakin maassa sen mukaan, miten sen maan työntekijät ovat voiton tekemisessä olleet mukana? Eikö tämä menettely olisi oikeudenmukaisempaa?

Siispä arvon populistipoliitikot: puhukaa asioista oikeilla käsitteillä ja ennen kaikkea selvittäkää riittävästi tosiasioita.