Onko Ruotsi mikään fiksu vertailukohde?

On tietysti selvää, että noin 700 vuoden olo alamaisena on jättänyt suomalaisille tunteen siitä, että ruotsalaiset ovat meitä fiksumpia, komeampia, parempia ja suvaitsevaisempia. Lisäksi heillä on ihana prinsessa. Kun siellä on kaikki niin hyvin, niin onhan se luonnollista, että koetamme kaikessa matkia heitä ja unohtaa omien aivojen käytön.

Jos Ruotsin saavutukset ovat kiistattomat ja objektiivisesti todennettavissa, niin mikäpä siinä, tavoitellaan ruotsalaista mallia ja tullaan onnellisiksi.

Mutta jos ruotsalaisten saavutukset eivät olekaan mitenkään erityisiä mitattavien asioiden suhteen, miksi matkisimme heitä ja koettaisimme päästä samaan ei-kovinkaan-hyvään tilanteeseen ruotsalaisten seuraksi.

Eräs asiantila, jossa ruotsalaiset eivät ole mitään kovin merkittävää saavuttaneet, on vuosittainen keskimääräinen palkka. OECD:n ostovoimakorjatun keskipalkkatilaston perusteella voi jaotella maita muutamaan eri kastiin (ensin mainitussa maassa on aina korkein keskipalkka)

Kasti I yli 60.000 USD

Luxemburg

USA

Sveitsi

Kasti II 50.000-60.000 USD

Islanti

Norja

Alankomaat

Tanska

Australia

Irlanti

Kasti III 45.000-50.000 USD

Belgia

Kanada

Itävalta

Saksa

Kasti IV 40.000- 45.000 USD

Ranska

Ruotsi

UK

Suomi

Suomalaisen keskipalkka oli 42.100 USD ja ruotsalaisten 42.800 USD. 

OECD-maiden keskipalkka oli myös 42.800 USD

Suomen kannoilla henkäilevät Uusi-Seelanti (39.400 USD) Japani (39.100 USD) ja Espanja (37.300 USD). Olen aikaisemmin jo tuonut esiin sitä, että Uusi-Seelanti kehittyy taloudellisesti niin kovaa vauhtia, että se pyyhältää Suomen ohitse muutaman vuoden sisällä. Samoin tekee todennäköisesti myös Slovenia, jossa keskipalkka oli 35.000 USD. Näihin ennakointeihini ei vaikuta Suomen tämän eikä ensi vuoden kohtuullinen talouskasvu muuta kuin sen, että mainittujen maiden ohimarssi siirtyy vuoden pari pitemmälle.

Mutta se varsinainen asia: vaikka meistä tuntuu siltä, että siellä Ruotsissa on kaikki niin hyvin ja ihanasti ja meidän tulee pyrkiä tässä mielessä ruotsalaistumaan, niin edellä olevan tiedon perusteella kysyn että miksi ihmeessä.

Olisiko parempi pyrkiä ottamaan vertailukohteeksi ja tavoitemaaksi, jos ei nyt ihan Sveitsiä niin Alankomaat, Tanska tai Australia? Vai olisiko hyvä muuttaa maamme nimi I:llä alkavaksi? Vaikuttaa siltä, että I-kirjaimella alkavat maat pärjäävät aika hyvin (jos nyt ei oteta Italiaa mukaan)?

Annetaan siis ruotsalaisten olla ruotsalaisia ja alkakaamme iuomalaisiksi ja kutsukaamme rakasta maatamme Iuomeksi.

Olisiko maallamme malttia vaurastua?

Suomalaisten asemasta maailman vaurauden jakautumisessa kertoo karua kieltä Allianzin julkaisema Global Wealth Report 2016. Aikaisemmin on selvästi tullut esiin se, että me suomalaiset olemme jäljessä muiden kehittyneiden maiden vauraudesta. Olemme olleet milloin Pohjolan Japani ja milloin missäkin asiassa maailman paras. Parhaillaan hehkutetaan talouskasvua ja mietitään jo, mihin sen tuoma vauraus tuupataan.

Kuten Kekkonen jo aikoinaan sanoi: Olisiko maallamme malttia vaurastua?

Global Wealth Report 2016 mittasi vaurautta netto-omaisuudella euroissa per sierainpari. Allianzin raportin mukaan vauraita maita, jotka ovat meitä edellä ovat:

Ylin kasti USA ja Sveitsi  netto-omaisuus yli 170.000 €

II kasti netto-omaisuus yli 80.000 € mutta alle 100.000 €/henkilö

Belgia

Kanada

Tanska

Japani

Alankomaat

Uusi-Seelanti

Singapore

Ruotsi

Taiwan

UK

Suomen menestystarinaa hehkutettaessa on syytä huomata Singaporen ja Taiwanin mahtava nousu varallisuuden suhteen. Näiden maiden lähtökohdat olivat toisen maailmansodan jälkeen ainakin yhtä heikot kuin Suomen.

III kasti yli 50.000€ mutta alle 80.000 €

Itävalta

Saksa

Israel

Italia

Ranska

Australia

Alle 50.000 rajan jää Irlanti, jonka henkilöiden varallisuus on keskimäärin runsaat 45.000 €

Lopuksi Suomi. Rakkaan 100-vuotta täyttävän neitomme meille tuottama vauraus keskimääräistä suomalaista kohti on vain hieman vajaa 29.000 €. Suomen kanssa samassa kastissa ovat mm. Espanja ja Etelä-Korea.

Herää kysymys: Miten tässä nyt näin on käynyt? Mihin se Suomen menestystarina on hävinnyt? Ainakaan se ei näy vauraudessa.

Kun nyt puhutaan taakanjaosta pakolaisten osalta, eikö tuo keskimääräinen varallisuus olisi maan asukaslukua oikeudenmukaisempi jakoperuste?

(Kun nyt jälleen vaaditaan tuloeroja tasaavaa politiikkaa, niin onko siis vihervasemmiston mielestä parempi, että tulonjako on tasainen ja kaikki olemme yhtä köyhiä? Suuressa osassa meitä vauraampia maita on Suomea suuremmat tuloerot.)

Trump vastaan NFL 6-0

Suomalainenkin media otti kantaa Donald Trumpin vaatimukseen, että NFL-pelaajien tulisi kunnioittaa kansallislaulua seisten kuten tapana on, eikä protestoiden sen aikana. Joku suomalaisen median päivystävä dosentti ehti jo todetakin, että tällainen keskusteluavaus Trumpilta on kuin suvivirsi-keskustelu Suomessa.

Ilmeisesti päivystävä dosentti ei tunne amerikkalaisia. The Remington Research Group teki tutkimuksen siitä, mitä amerikkalaiset asiasta ajattelevat ja miten he suhtautuvat. Tässä kooste:

1. Jopa 64 % vastaajista oli sitä mieltä, että NFl-pelajien tulee seistä ja kunnioittaa kansallislaulua.

2. Pelaajien polvistuminen kansallislaulun aikana saa jopa 50 % vastaajista harkitsemaan pelien katsomisen vähentämistä.

3. Trump pesee suosiossa selvästi NFL-komissaarin Roger Goodellin. Trumpia kannatti on suosittu 46 % vastaajista, Goodellia 12 % vastaajista.

4. Vastaajista pelien katsomista on vähentänyt 51 %, kun sitä on lisännyt vain 19 %. Suurin syy, jonka vuoksi pelien katsomista on vähennetty, on se, että pelaajat ovat alkaneet käyttää NFL:ä poliittisen agendansa esiintuomiseen. Näin vastasi 69 % pelien seuraamista vähentäneistä.

5. 60 % oli sitä mieltä, että protestoinnille jokin muu aika ja paikka on sopivampi kuin pelin alussa soitettavan kansallislaulun aikana.

6. 80 % oli sitä mieltä, että he haluavat nähdä vähemmän politiikkaa urheilutapahtumien yhteydessä.

Emmekö voisi antaa amerikkalaisten ratkaista näitä asioita? Mitä ihmettä suomalainen media ottaa yhtään kantaa tämäntyyppisiin kysymyksiin?

Suomalaisen median tärkeysjärjestys?

Suomalaisessa mediassa, Aamulehden ja Ylen johdolla, jahdataan sanoja. Jos yhdyssanassa esiintyy väärä osa, koko sana täytyy muuttaa, oli se miten järkevä ja vakiintunut tahansa.

EU:ta koskevissa uutisissa kauhistellaan sitä, että Saksassa eräs puolue on mahdollisesti pääsemässä liittopäiville. Tämä on niin väärin, koska suomalaisen median mukaan puolue on sellainen, että kukaan ei saa sitä äänestää.

Koko maapalloa koskevassa uutisoinnissa kauhistellaan USA:n presidentin (joka on täysin väärin valittu ja täysin väärä henkilö) twiittauksia.

Sen sijaan sellaisia seikkoja, jotka ilmeisesti vaikuttavat paljon enemmän koko maapallon tasolla kuin mikään edellä mainituista, ei käsitellä oikeastaan lainkaan.

Eräs tällainen merkittävä tapahtuma on Kiinan Kommunistisen Puolueen 19. kansallinen kongressi, joka alkaa lokakuun 18. päivä. Tämä on ainakin toistaiseksi jäänyt vajaalle huomiolle suomalaisessa mediassa. Sama koskee laajemminkin maailman nykyistä toista suurvaltaa eli Kiinaa.

Em. kongressissa tapahtuu todennäköisesti eräs tärkeä asia. Kongressi keskittää entisestään valtaa nykyiselle vahvalle miehelle Xi Jingpingille, jonka kuluvaa viisivuotiskautta pidetään onnistuneena. Hänestä tulee kiistatta maapallon tasolla merkittävä valtiomies. Yhtä merkittävä leinee korkeintaan USA:n presidentti. Sen sijaan Saksan, Ranskan, UK:n, Venäjän ja Japanin päämiehet (tai -naiset) jäävät kauas jälkeen.

Xi:n ja tätä kautta Kiinan tavoitteet ovat selvät. Kiina haluaa olla maailman ykkösmaa taloudellisesti, poliittisesti, teknologisesti, kulttuurisesti ja kaikilla muillakin alueilla. Tämä on tullut selkesti esiin jo nykyisestä toiminnasta ja tullee korostumaan kongressin hyväksymien suuntaviivojen perusteella tulevina vuosina. Merkittävää on havaita, että Xi aikoo yhdistää sosialismin ja konfutselaisuuden.

Teknologisen tavoitteensa osalta Kiina toimii kaiken aikaa mm. raideliikenteen kehittämisessä ja aurinkoenergian hyödyntämisessä.Ympäristön osalta edellä mainitun aurinkoenergian hyödyntämisen lisäksi Kiina muuttaa pohjoisten osien kiinteistöjen lämmitystä pois fossiilisesta energiasta. Poliittisesti Kiina hyödyntää ylivoimaansa lähialueilla ja painostaa enemmän ja vähemmän korrektisti pienempiä valtioita hyväksymään omia vaatimuksiaan. Poliittisesti ja taloudellisesti Uusi Silkkitie -projekti tulee toteutuessaan antaman Kiinalle Aasiassa merkittävän etuuden. Kotimaassa Kiina tavoittelee köyhyyden poistamista ja keskimääräisen elintason kaksinkertaistamista.

Jo tälläkin hetkellä Kiina on maailman ykkösmaa ostovoimakorjatulla BKT:lla mitattuna. Ympäristötietoiset vihreät tietävät, että Kiina on ylivoimaisesti suurin CO2- päästömaa.  Lisäksi Kiina on erittäin merkittävä muiden raaka-aineiden käyttäjä. Pankkiirit tietävät,että Kiina on merkittävä muiden valtioiden rahoittaja ja investoija. Jne. Jne.

Suurella todennäköisyydellä Kiina tullee toteuttamaan asettamansa tavoitteet. Perusteeksi tälle riittää se, että kaikki valta on sekä teoriassa että käytännössä yhden puolueen ja mitä todennäköisemmin yhden vahvan miehen hallussa. Hänen asemansa on rinnastettavissa sekä Maoon että Deng Xiaopingiin.

Kysymys suomalaiselle tiedostavalle medialle:

Miksi ihmeessä Kiina ei kiinnosta nykyistä enempää?

Missä on jatkuva tietovirta Kiinasta?

Missä ovat analyysit Kiinan merkityksestä ja ennen kaikkea tulevasta suunnasta ja tasosta?

Talkoilla vai tuilla lisää syntyvyyttä?

Kaikki puolueet ovat nyt perhepolitiikassa keskittyneet kiistelyyn siitä, minkälainen perhevapaajärjestelmä meille on hyväksi. Tavoitteena on parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lisäksi poliitikot ovat ilmeisesti huolestuneita alhaisesta syntyvyydestä.

Mutta auttavatko perhevapaat ja tukien tason nostaminen syntyvyyden lisäämisessä?

Expert Market on selvityksessään asettanut eri maita paremmuusjärjestykseen sillä perusteella, miten vanhemmat voivat sovittaa työelämän ja perhe-elämän yhteen. Hieno juttu Suomen kannalta, sillä parhaiden maiden luettelo on seuraava:

1. (paras) Suomi

2. Viro

3. Itävalta

4. Ranska

5. Saksa

6. Ruotsi

7. Japani

8. Norja

9. Luxemburg

10.Slovakia

Kymmenen heikointa maata perheen ja työn yhdistämisessä ovat:

koko joukon heikoin tilanne on USA:ssa

toiseksi heikon Meksikossa

jonka jälkeen seuraa Costa Rica (3 heikoin) ja Kanada (4 heikoin).

Tämän jälkeen seuraavat viidenneksi heikoimmasta alkaen Chile, Israel, Turkki, Irlanti, Uusi-Seelanti ja Sveitsi.

Selvityksen heikko kohta on se, että siinä keskitytään lähinnä äitiysloma-aikaan ja lapsuuden varhaisvaiheeseen. Kriteerinä käytetään tältä ajalta maksettua äitiys- ja vanhempainrahaa ja -vapaata.

Voimme olla siis iloisia siitä, että olemme osanneet järjestää perheille mahdollisuuden halutessaan hankkia jälkikasvua.

Mutta vaikuttavatko hyvät perhevapaat ja korvaukset syntyvyyteen? Nyt Antti Rinne ja kumppanit ristivät kätensä, ainakin henkisesti, ja toivovat vastaukseksi ”KYLLÄ”.

Valitettavasti elämä on karua, ja todellinen vastaus on iso ”EI”.

Tutkittaessa perhe-etuuksien suhteen sekä parhaimpia että heikompia maita ja syntyvyyttä niissä selviää, että:

1. Niissä maissa, joissa perhe-etuudet ovat heikompia, syntyvyys on merkittävästi korkeampi kuin perhe-etuuksien suhteen parhaimissa maissa. Keskimäärin heikompien etuuksien maissa syntyvyysluku on noin 2, kun se parhaiden maiden osalta on vain 1.6. Ero siis selvä.

2. Etuuksien suhteen heikompien maiden joukossa syntyvyysluvun 2.0 ylittävät: Israel, Meksiko,Turkki sekä Uusi-Seelanti. Jopa USA:ssa on tämä luku 1.8. Vastaavasti parhaiden maiden osalta vain Ranska pääsee syntyvyyden osalta tasoon 2.

3. Etuuksien suhteen kymmenen parhaan maan joukossa olevissa maissa syntyvyysluku on enemminkin lähellä 1.5 eli merkittävästi alhaisempi kuin väestömäärän entisellään pysymiseen tarvittava  2.1.

Kun nyt viisaat päättäjämme jälleen käyttävät merkittävän osaamisensa ja myös merkittävät voimavaransa ns. perhevapaauudistukseen, niin herää kysymys:

Panostatteko väärään asiaan? Jos kerran maailman parhaiksi koetut edut eivät ole vaikuttaneet muuta kuin syntyvyyttä alentavasti, niin miten luulette käyvän, kun etuuksia vielä parannetaan?

Vai haluatteko, että toimenpiteidenne johdosta syntyvyys alenee entisestään?

(Omasta mielestäni eurooppalaiset länsimaat, mukana tosin muutama muukin, ovat kadottaneet arvomaailmastaan ns. perhemallin, johon kuuluu myös lapsia. Sitä ei takaisin saada ihan heti, tuskin koskaan. Ennakointini on, että suomalainen syntyvyys alenee edelleen, ja on 2030-luvulla noin 1.3-1.4 eli hyvin alhainen, ja vain suurehko maahanmuutto voi sitä nostaa.)

Islamisaatio kyseessä?

Laura Huhtasaari nosti eduskunnan kyselytunnilla esiin käsitteen ’islamisaatio’. Luonnollisesti tämä herätti närkästystä. Islamisaation olemista tai olemattomuutta yhteiskunnassa (kuten Suomessa) voi pohtia tosiasiallisesti ilmenevien seikkojen perusteella. Jokainen voi mielessään pohtia, miten asianlaita on.

Eräs tällainen seikka on esimerkiksi se, mikä on yhteiskunnassa vallitseva oikeusjärjestelmä.Yleensä länsimaisessa oikeusvaltioperiaatteessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi, yhteinen, kaikkia kansalaisia ja kaikkia maassa asuvia koskeva oikeusjärjestelmä, jonka säädöksiä kaikki noudattavat ja soveltavat.

Gatestone Instituutin käsityksen mukaan ainakin seuraavissa maissa sovelletaan maan oman, länsimaisen oikeusjärjestelmän ohessa ns. shariaoikeutta, joko epävirallisesti tai ainakin puolittain virallisesti.

Nämämaat ovat:

UK

Australia

USA,Teksas

Kanada

Yleensä shariaoikeus käsittelee perheoikeuteen ja perintöoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Olennaista ei mielestäni ole se, mitä asioita shariaoikeus käsittelee, vaan se, että annetaanko tälle menettelylle hyväksyntä vai ei. On vaikea ymmärtää, että missään länsimaassa edes harkitaan sitä, että yhtään mitään asioita voitaisiin käsitellä muun kuin koko yhteiskunnassa vallitsevan, yhteisen ja kaikkia koskevan oikeusjärjestelmän mukaan.

Luulisi erityisesti vihervasemmiston, joka kurkku suorana huutaa perustuslain perussuojan (kuten yhdenvertaisuuden) perään, olevan sillä kannalla, että on vain yksi ainoa oikeusjärjestelmä.

Vaikka Suomessa ilmeisesti ei ole minkäänlaista shariaoikeutta käytössä, niin tulevaa varten: 

Kysymys Juha Sipilälle ja Petteri Orpolle:

Mikä on tulkintanne oikeusvaltiosta? Pitääkö se sisällään mahdollisuuden shariaoikeuden käyttöön? Voidaanko Suomessa soveltaa suomalaisen oikeusjärjestelmän ohessa shariaoikeutta? Onko tämä mahdollista missään olosuhteissa?

Kysymys Touko Aallolle:

Jos muslimit oman harkintansa mukaan noudattavat vain shariaoikeuden ratkaisuja, vaikka ne ovat ristiriidassa Suomen muun oikeusjärjestelmän kanssa, onko kyseessä hyväksyttävä kansalaistottelemattomuus? (Kyse voi olla esimerkiksi avioliitosta, avioerosta, perinnönjaosta tai sopimuksesta.)

Niin muuttuu maailma Eskoseni

Cosiddettolla on jo hieman ikää, niin että olen ennättänyt ihmetellä maailman menoa muutaman vuosikymmenen. Muutoksia luonnollisesti on tapahtunut, ja tapahtuu kaiken aikaa. 

Nyt havahduin suureen ideologiseen muuttumiseen globaalilla tasolla.

Kuka puolustaa voimakkaasti maailman kaupan vapautta?

Väärin. Se ei ole USA eikä Saksa. Se on Kiina.

Samalla kun USA uuden presidenttinsä johdolla aikoo irtautua erilaisista laajan tason vapaan kaupan järjestelyistä (NAFTA, Etelä-Korea, Kiina), niin Kiina esittää voimakkaasti sekä suoraan että Brics-maiden kautta maailman tason vapaan kaupan tärkeyttä ja sitä, että kaupan vapaus tuo vaurautta kaikille. Kiina käyttää aivan samoja argumentteja joita länsimaat ovat esittäneet vuosikymmeniä Maailman pankin, OECD:n ja Valuuttarahaston johdolla.

Kiina on lisäksi harmistunut (lievästi sanottuna) USA:n suojautumisesta kiinalaisia investointeja kohtaan. USA oli viime vuonna Kiinan suurin investointikohdemaa, yhteensä 46 miljardin USD:n investointimäärällä. Nyt Kiinan mieliä hiertää se, että USA pyrkii rajoittamaan kansalliseen turvallisuuten vedoten kiinalaisia investointeja monilta aloilta. Kiinan mielestä USA käyttää kansallista turvallisuutta ”keppihevosena” ja laajentaa sen perusteella investointikieltoalojen joukkoa.

Kiina, josta on nimenomaan kaupan vapauden perusteella kasvanut maailman suurin talous, on edelleen tiukasti yhden puolueen käsissä. Eikä Kiinan ns. ihmisoikeudetkaan täytä kaikkia länsimaisia käsityksiä. Mutta niin vain Kiina opettaa länsimaille kaupan vapauden merkitystä taloudellisen hyvinvoinnin lähteenä.

Paljon on muuttunut tilanne siitä, kun Kiina pakotettiin avaamaan aikaisempaa enemmän maansa ja  kaupunkinsa länsimaisille kauppiaille. Apuna käytettiin tällöin sotaa. Kiina tyytyy, ainakin toistaiseksi vielä, rauhanomaisiin toimiin.

(Mielestäni Kiinan kaupan vapauden puolustaminen ja korostaminen osoittaa vain sen, kuinka käytännöllisesti kiinalaiset suhtautuvat kaikkeen. He jättävät ideologiat taka-alalle, silloin kun se heille sopii.)