Seuraan
myötätuntoisena nykyhallituksen taaperrusta ja yritystä parantaa Suomen tilannetta.
Pian jo vuoden ikäinen hallitus ei ole saanut mitään aikaiseksi. Anteeksi -
vedän takaisin - kauppojen aukioloajat ovat vapautuneet. Kaikki muut alkuun
esitetyt visionääriset ajatukset ovat jääneet jo taakse ja iso osa jäänevätkin.
Jokainen
esitetty muutos joutuu kaiken mahdollisen vastarinnan kohteeksi. Tätä
vastarintaa lietsoo aina se taho, jolle esitys voisi tuoda jotakin muutosta
olemassa olevaan tilaan. Oppositiopuolueet puolestaan tarttuvat kaikkiin
tilaisuuksiin heikentää hallituksen asemaa ja nostaa omaa kannatustaan. Kädet
ristissä odotetaan mahdollisuutta nykyhallituksen kaatumiseen ja uusia vaaleja.
Ottamatta
tämän enempää kantaa muihin kysymyksiin haluan tuoda esiin yliopistoleikkauksiin
liittyvää lisätietoa. Jostakin syystä valtiovarainministeri Stubbin esittämää
kolmen lukukauden mallia ei ole viime vuoden kesäkuun jälkeen enää edes
käsitelty. Malli joutui suoraan historian romukoppaan. Hyvä ajatus, mutta ”Eihän
se tietenkään sovellu Suomeen, kun meillä on sentään kokemus kahdesta melko
lyhyestä lukukaudesta aina 1600- luvulta saakka”.
Yliopistoleikkausten
vastustajat vetoavat siihen, että osaaminen ratkaisee tulevaisuudessa Suomen
kansakunnan kohtalon. Hyvä lähtökohta ja pitää täysin paikkansa. Sen sijaan
vastustajat eivät esitä mitään perusteeksi sille, että nykytilanne Suomen
yliopistolaitoksessa olisi jollakin mittarilla hyvä tai vielä parempi. Mitään
perustelua korkeatasoiselle opetukselle tai tutkimukselle ei esitetä. Lisäksi
media hyödyntää tilannetta siten, että leikkausten vastustuksen esittäjänä ovat
lähes aina ne tahot, jotka ovat leikkausten kohteena, siis yliopiston opetus-
ja tutkimushenkilöt. Mitään analyysiä ei tuoda missään vaiheessa esiin.
Olen
jo aikaisemmin tuonut esiin joitakin hieman ylemmän tason mittareita
yliopistojemme saavuttamista tuloksista. Ne eivät liiemmin mairitteli Suomen
yliopistolaitosta. Tässä hieman lisää vertailua. Seuraavassa taulukossa on
esitetty suoritetun tutkinnon hinta eli euromäärä muutamissa suomalaisissa ja
vertailumaiden yliopistoissa. Luvut on
laskettu jakamalla yliopiston kulut suoritettujen tutkintojen määrällä.
Yliopistot eivät erottele tiedoissaan opetus- ja tutkimuskuluja, joten näin
laskettu tunnusluku voi olla hieman harhainen eri yliopistojen välillä. Kuten
aikaisemmissa postauksissani tuli esiin suomalaiset yliopistot eivät ole kovin
tehokkaita tutkimusluvuissa, tutkinnoissa eivätkä opiskelijamäärissä/työntekijä.
Eli nyt esitetyt luvut ovat todennäköisesti hieman liian hyviä suomalaisten
yliopistojen eduksi ja todellinen tilanne on vielä tehottomampi.
Yliopisto Tutkinnon
hinta €
Helsinki 110.000
Aalto 115.000
Tampere 70.000
Tukholma 77.000
Amsterdam 64.000
Wellington 60.000
Singapore 70.000
Hampuri 80.000
München 73.000
Esitetty
laskelma on yksinkertainen, mutta osoittaa selkeästi sen, että suomalainen yliopisto
on kustannustehoton. Muut luvut ovat suoria eurolukuja, vain Singaporen
euromäärä on ostovoimakorjattu.
Olisi
erinomainen asia, jos joku tietävämpi opetusministeriön virkamies,
kansanedustajan avustaja tai toimittaja pistäisi mietintämyssyn päähänsä ja
hakisi selkeää tietoa siitä, mikä suomalaisen yliopistolaitoksen todellinen
vertailukelpoinen tilanne on. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että Daniel
Kahnemanin esiintuoma ykköstason ajattelutapa (joka perustuu tunteeseen, ilman
harkintaa, tehdään nopeasti vailla faktatietoa ja analysointia) jyllää Suomessa
niin mediassa kuin poliittisten päättäjien ja ikävintä vielä myös
taloudellisten päättäjien keskuudessa.
Siispä
lisätietoa odotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti