Mistä onnellisuus rakentuu?

Onnellisuutta voidaan määritellä filosofisesti, uskonnollisesti tai käytännönläheisesti, ja jokaiselle lähestymistavalle löytyy hyvät perusteet. Eräs länsimainen onnellisuuden puolestapuhuja oli Jeremy Bentham. Hieman ennen kuolemaansa parisen sataa vuotta sitten (tarkemmin sanottuna 22.6.1830) hän kirjoitti erään ystävänsä nuorelle tyttärelle:

”Create all the happiness you are able to create: remove all the misery you are able to remove. Every day will allow you to add something to the pleasure of others, or to diminish something of their pains. And for every grain of enjoyment you sow in the bosom of another, you shall find a harvest in your own bosom; while every sorrow which you pluck out from the thoughts and feelings of a fellow creature shall be replaced by beautiful peace and joy in the sanctuary of your soul.”

Mistä onnellisuus rakentuu? Onnellisuustaloustieteen edustajat vastaavat tähän yksinkertaisesti kysymällä ihmisiltä, kuinka onnellisia he ovat. He jaottelevat onnellisuuden osatekijöihin: tulot, työ, yhteisö ja hallinto, arvot ja uskonto, mielenterveys, fyysinen terveys, perhesuhteet, koulutus sekä sukupuoli ja ikä. Niistä seuraavassa vähän tarkemmin.

1.Tulot

Huolimatta huomattavasta taloudellisesta kasvusta ja tulojen lisäyksestä länsimaissa, onnellisuus ei ole kasvanut, tai ei ainakaan ole kasvanut suhteessa tulojen kasvuun. Onnellisuus on suurin piirtein samalla tasolla kuin 50 vuotta sitten, vaikka tulot ovat kasvaneet merkittävästi. Useissa maissa reaalitulot ovat jopa kaksinkertaistuneet. Vaikuttaa siltä, että tietyn tulotason jälkeen tulojen määrä ei olekaan onnellisuutta lisäävä tekijä. Sen sijaan ratkaisevaa on ns. suhteelliset tulot eli henkilön tulot suhteessa omaan vertailuryhmään. Vertailuhalukkuus vaikuttaa myös siten, että oma onnellisuus alenee, jos vertailuryhmän jäsenten tulot nousevat enemmän kuin omat ja päinvastoin. Tämä voisi selittää esimerkiksi eri vuosina tehtävien työmarkkinasopimusten tekemisen vaikeudet. Kun aina täytyy pitää huolta siitä, että oman ryhmän suhteellinen asema ei heikkene vaan mieluummin paranee.

2. Työ

Työn merkitys onnellisuuteen syntyy toisaalta siitä saadusta tulosta ja toisaalta työn mukanaan tuomasta muusta hyvästä kuten työpaikasta, työkavereista, sosiaalisesta arvostuksesta, mahdollisuudesta kokea hyvän työn tuottama ilo jne. Siksi työttömyys vaikuttaa sekä tulojen menetyksen että kaikkien muiden tekijöiden vähentymisen kautta. Korkea työttömyys aiheuttaa kaikkien työssäkäyvienkin onnellisuuden alentumisen, koska syntyy pelkoa omasta työttömyydestä. Työssäkäyvät kokevat epävarmuutta omasta työpaikastaan. Vaikutus työssäkäyviin on vieläpä suurempi koko kansan onnellisuuden kannalta kuin on työttömien oman onnellisuuden alentuminen. Jopa 60 % kyselyyn vastanneista piti turvallisuutta oman työn säilymiseen erittäin tärkeänä tekijänä.

Työn merkitystä myös muuten kuin tulon tuottajana korostaa se, että sisäiset työmotivaatiotekijät ovat tärkeitä onnellisuudelle, erimerkiksi tunne siitä, että tekee tärkeää työtä, sopiva itsenäisyyden aste ja riittävä osaaminen työn tekemisessä sekä tuen kokeminen ja tunnustuksen saaminen tehdystä työstä. Joissain tilanteissa itsensä työllistäminen, jos kyseessä on oma valinta, lisää onnellisuutta

3. Sosiaalinen pääoma

eli sosiaalisten suhteiden määrä ja laatu. Tärkeä onnellisuustekijä on luottamus toisaalta toisiin ihmisiin ja toisaalta instituutioihin. Mitä korkeampi luottamus on, sitä onnellisempia olemme. Korkeamman luottamuksen vallitessa myös toimimme avoimemmin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi pidämme yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, osallistumme erilaisiin yhteiskunnallisiin tilaisuuksiin ja urheilutapahtumiin, teemme vapaaehtoistoimintaa, lahjoitamme rahaa tuntemattomille jne. Luottamus vaikuttaa myös säilyvän yli sukupolvien ja siirtyvän mukana silloin, jos muutetaan uuteen kotimaahan.

Luottamuksen määrä näyttää laskeneen joissakin maissa (USA ja Iso-Britannia) ja nousseen joissakin maissa (Tanska ja Italia). Laskevan luottamuksen trendi voi siis kumota nousevan tulotason onnellisuutta lisäävän vaikutuksen, kuten USA:ssa näyttää käyneen.

Luottamuksella on myös paikallinen ulottuvuus. Mitä kauemmin asutaan samoilla nurkilla ja samojen ihmisten kanssa, sitä korkeammaksi luottamus kasvaa. Jos asuinalueen väestö vaihtuu tiuhemmin, luottamus yleensä alenee. Valinnan vapaudella on myös merkitystä onnellisuuden kehittymisessä. Mitä vapaampi yhteiskunta on, sitä onnellisempia yleensä olemme. Meidän tulee saada tehdä itse omat päätöksemme elämämme suhteen, tietenkin välttämättömien rajoitusten sallimissa rajoissa.

Hyvin toimivassa yhteiskunnassa vallitsee jäsenten keskinäinen arvonanto, solidaarisuus ja kunnioitus. Tämä johtaa kahteen seuraukseen. Toinen on se, että yleisesti hyväksytään tulonjaon tasaaminen erilaisilla menettelyillä. Mitä enemmän keskinäistä kunnioitusta on, sitä paremmin tulojen tasaamin hyväksytään. Tulojen tasaaminen on järkevää, koska vähemmän tuloja saava hyötyy lisäeuroista enemmän kuin rikkaampi. Toinen seuraus on se, että riittävän keskinäisen kunnioituksen vallitessa myös tulojen epätasa-arvo hyväksytään paremmin, kunhan sitä ei koeta epäreiluna, eli enemmän tuloja saavan tulonsaantiperustetta tai niiden määrää ei pidetä epäreiluna.

4. Arvot ja uskonto

Arvot vaikuttavat yksilön onnellisuuteen sekä hänen omien arvojensa kautta että muiden yhteiskunnan jäsenten arvojen kautta. Arvot saamme joko uskonnosta tai muuta kautta. Uskonnon merkitys onnellisuuteen korostuu ennen kaikkea silloin, kun elämä on tiukempaa tai ankarampaa. Ankaruus voi ilmetä pieninä tuloina, elinajanodotteen alhaisuutena, koulutuksen saantimahdollisuuksien heikkoutena tai henkilökohtaisen turvallisuuden epävarmuutena. Voidaan kuitenkin olettaa, että uskonnollisuudella on myönteinen vaikutus onnellisuuteen myös paremmissa elämänolosuhteissa.

Arvoihin voi liittyä myös epäitsekkyys eli altruismi. On selvästi osoitettavissa, että epäitsekkyys lisää onnellisuutta. Tämä toimii myös siten, että onnelliset ihmiset ovat usein epäitsekkäämpiä. Hyvä uutinen on se, että epäitsekkyyttä voidaan oppia ja tämän kautta lisätä omaa onnellisuutta.

Monet eettiset toimintatavat lähtevät siitä, että materialismi ja aineellinen hyvä on asetettava omaan arvoonsa, ja että tämä arvo ei olisi kovin korkea. Muut arvot ovat tärkeämpiä.  Onnellisuustutkimuksen antama vastaus on, että ihmiset, jotka välittävät enemmän rahasta kuin muista arvoista, ovat vähemmän onnellisia. Onnellisuutta vähentävä vaikutus on vielä suhteellisen suuri.

Ympäristö vaikuttaa onnellisuuteen, sekä maailmanlaajuisesti globaalilla tasolla, mutta erityisesti tarkasteltaessa jokaisen jokapäiväistä ympäristöä. Hyvinvoinnin edellytyksiä parantaa ja onnellisuutta lisää luonnonläheisempi ympäristö.

5. Terveys

Mielenterveys on erittäin merkittävä onnellisuustekijä. Osa mielenterveydestä rakentuu geenien perusteella, lisäksi elämänkokemuksien vaikutus on suuri. Osa mielenterveysongelmista on syntynyt pitkän ajan kuluessa, ja vaikuttaa pitkän aikaa. Noin puolella mielenterveysongelmista kärsivistä aikuisista oli selkeitä mielenterveysongelmia jo 15-vuotiaina. Hoitamattomina mielenterveysongelmat johtavat usein alhaiseen tulotasoon, työttömyyteen, rikollisuuteen, fyysisiin sairauksiin sekä huonoon opiskelumenestykseen, jotka edelleen vähentävät heidän onnellisuuttaan ja myös muiden yhteiskunnan jäsenten onnellisuutta.

Länsimaiden ihmisistä jokseenkin suuri joukko kärsii erilaisista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista, joko suuremmista tai pienemmistä. Ne ovat merkittävä toimintakyvyttömyyttä aiheuttava tekijä. Niiden vaikutuksen on arvioitu olevan yhtä suuri kuin kaikkien muiden sairauksien vaikutus yhteensä. Hyvänä puolen on, että suurinta osaa mielenterveyden ongelmista ja sairauksista voidaan hoitaa ja niiden vaikutusta vähentää, joko terapeuttisilla toimenpiteillä tai lääkityksellä. Lisäksi mielenterveyden ongelmia voidaan ennaltaehkäistä. Tärkeää on oivaltaa, kuinka suuri merkitys onnellisuuden lisäämiseen on mielenterveyteen liittyvien ongelmien poistamisella.

Luonnollisesti hyvä fyysinen terveys on onnellisuutta lisäävä tekijä. Vastaavasti huonoksi koettu terveys vähentää onnellisuutta. Länsimainen lääketiede koettaa vähentää sairauksia juuri sen vuoksi, että ihmiset voisivat olla onnellisempia. Tosin se koettaa parantaa lähinnä fyysistä olemusta lääkityksellä ja muilla menettelytavoilla.

Merkittävää on, että onnellisuus vaikuttaa myös terveyteen. Onnellisempi henkilö sairastuu harvemmin ja viettää terveempää elämää. Suuri onnellisuus ennakoi hyvää fyysistä terveyttä, pidentää elämää ja mikä tärkeintä, antaa myös syitä pidentyneelle elämälle. 

6. Perhe

Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ovat ihmisen onnellisuuden avaintekijöitä. Avioliitto on tähän tähtäävä instituutio. Onnellisuuden kokemiseen avioliitolla on selkeä vaikutus. Avioliitossa elävät ovat yleensä onnellisempia kuin sinkut, eronneet tai jopa yhdessä asuvat. Tämä ei välttämättä ole mikään yllätys, koska avioliittoon liittyy muitakin hyötyjä kuin rakkaus ja kumppanuus. Avioliitossa elävillä on yleensä parempi fyysinen ja psyykkinen terveys ja he elävät pitempään. On havaittu myös, että samantasoinen naiminen (=samalla koulutustasolla olevien kesken)  näyttää lisäävän onnellisuutta ja vähentävän avioeron mahdollisuutta.

Miten lapset vaikuttavat onnellisuuteen? Näyttää siltä, että lapset eivät lisääkään onnellisuutta, ainakaan suoranaisesti. Vaikuttaa siltä, että merkitystä on lasten iällä. Aikuisten lasten vaikutusta vanhempien onnellisuuteen ei ole tutkittu järjestelmällisesti. Nuorten, alle 3 vuotiaiden lasten, ja teini-ikäisten lasten vanhemmat ovat vähemmän onnellisia kuin iältään näiden välimaastossa olevien lasten vanhemmat. Varakkaammat ovat onnellisempia vanhemmuudestaan samoin kuin pohjoismaiset vanhemmat. Avoin kysymys on, kuinka paljon vanhemmuuden onnellisuuden kokemukseen vaikuttavat pienten lasten ja teini-ikäisten tuomat ”ylimääräiset” vaivat ja vaateet.

7. Koulutuksella ei ole suoraan havaittavaa onnellisuuslisää. Sen sijaan koulutus vaikuttaa tulojen lisääntymisen välityksellä. Lisäksi kouluttautuminen antaa paremmat työllistymismahdollisuudet sekä usein myös turvan työpaikan säilymiselle ja uralla etenemiselle, jotka kaikki kasvattavat onnellisuutta. Koulutuksen merkitystä tässä suhteessa ei kuitenkaan kannata liioitella. 

8. Sukupuoli vaikuttaa onnellisuuteen hieman. Monissa kehittyneissä maissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on korkeammalla tasolla, naiset ovat onnellisempia ja elämäänsä tyytyväisempiä kuin miehet. Tosin naisten onnellisuus näyttää olevan laskusuunnassa miehiin verrattuna. Huolimatta siitä, että naiset ovat miehiä tyytyväisempiä elämäänsä, he kokevat enemmän mielenterveyden ongelmia kuin  miehet. Niin ikään naiset ilmoittavat suuremman stressikokemuksen kuin miehet. 

9. Ikä Yleensä oletetaan, että iän lisääntyessä onnellisuus vähenee. Yllätys, yllätys - tämä ei pidäkään paikkaansa, vaan iän mukanaan tuoma onnellisuus muodostaa U-käyrän, jolloin onnellisuus vähenee iän myötä ja saavuttaa pohjan keski-iässä 40 ja 50 ikävuoden välillä. Sen jälkeen onnellisuus kasvaa. Onnellisuus alkaa laskea uudestaan 70-80 vuoden iässä, ilmeisesti heikentyneen terveyden ja sen mukanaan tuomien asioiden johdosta.

Edellä on käyty läpi onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Asiasta kiinnostunut voi jatkaa World Happiness Reportin parissa tai tutkimalla Richard Layardin kirjaa Happiness.

Ehkäpä tärkein havainto onnellisuuden etsinnässä on se, että pelkästään tulot tai tulojen taso eivät tee ketään onnelliseksi. Onnellisuus muodostuu monista eri tekijöistä, ja tietyn tulotason jälkeen tulot eivät kovinkaan paljon lisää onnellisuutta. Päättäjien kaikilla tasoilla tulisikin ottaa onnellisuuden lisääminen asiakseen, ja kiinnittää huomiota ennen kaikkea muihinkin onnellisuuden osatekijöihin kuin tuloihin.

Tietysti asia voidaan kuitata kuten eräs isä opasti poikaansa onnelliseen avioelämään:

”Avioliitto kukoistaa, kun molemmilla on yhteinen päämäärä, jonka eteen tehdään kovasti töitä ja jota kohti molemmat määrätietoisesti pyrkivät - eli naisen onnellisuus.”

(Lähde: Suomen parhaat vitsit 2015)