Onko meillä liian vähän työntekijöitä?

Vuosikaudet Suomessa on esitetty, että maatamme uhkaa työntarjontavaje (työvoimapula) jos mitään ei tehdä. Se, mitä halutaan tehdä, on hankkia uusia asukkaita maahamme ja saada heistä työntarjontavajeen paikkaajia.

Onko tämä totta? Kuten usein, myös tähän kysymykseen voi vastata, että on ja ei ole.

Tarkastellaanpa Suomen ja muutaman muun Euroopan maan

- työllisten osuutta koko populaatiosta JA

- koko työvoiman osuutta koko populaatiosta.

Maa	Työllisten osuus %	Koko työvoiman osuus %
Sveitsi	59	62
Uusi-Seelanti	51	54
Norja	51	53
Alankomaat	50	53
Ruotsi	49	54
Itävalta	48	51
Tanska	48	53
Suomi	45	49

Suomessa työllisten osuus koko populaatiosta on selkeästi alhaisin (45 %). Muissa Euroopan maissa työllisten osuus koko väestöstä on 50 %:n molemmin puolin. Sveitsi menee ihan omassa luokassaan.

Jos meillä olisi sama työllisten osuus kuin esimerkiksi Alankomaissa, meillä olisi 270.000 työllistä enemmän kuin nyt on.

Toinen tosiasia, joka luvuista selviää, on se, että meillä työvoimaan kuuluvien osuus on selvästi muita maita pienempi. Tässäkin on ero lähes kaikkiin maihin nähden useita prosenttiyksiköitä. Selvennyksen vuoksi, vaikka Suomessa kaikki työvoimaan laskettavat olisivat työssä, niin meidän työllistemme osuus koko väestöstä vastaisi vain Ruotsin nykyistä työllisten osuutta.

Näiden kahden tuleman osalta alun kysymykseen voi vastata, että meillä on liikaa työntekijöitä, koska meillä on muita korkeampi työttömyys (kahden sarakkeen erotus kertoo työttömyyden määrän koko väestöön suhteutettuna).

Toinen aivan yhtä hyvä vastaus on, että meillä on Suomessa liian vähän työntekijöitä eli työvoimaan kuuluvia, koska Suomen työvoiman osuus koko väestöstä laskettuna on selvästi muita maita alhaisempi. Muut taulukon maat ovat pärjänneet talouskilpailussa Suomea selvästi paremmin viimeisen 10 vuoden aikana.

Jälkimmäinen seikka johtaa tulevaisuudessa todennäköisesti hankalaan tilanteeseen, koska Suomessa työvoimaan kuuluvien kehitys vuoteen 2030 mennessä on näistä tarkastelluista maista selvästi alhaisin. Ero on pääasiassa 3-5 prosenttiyksikköä koko väestömäärästä laskettuna. Esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön ero tarkoittaa sitä, että Suomessa on noin 170.000–180.000 työntekijää vähemmän kuin olisi jos työvoimaan kuuluvien osuus olisi tuon 3 % korkeampi.

Työvoiman määrästä voi siis tulla taloudellisen kasvun este. Tässä viisaat päättäjämme, jotka asiaa ovat esiin tuoneet, ovat aivan oikeassa.

Mitä sitten voimme tehdä korjataksemme työvoiman tarjontavajeen?

1. Kasvatamme työvoiman määrää, ainut nopea tapa on maahanmuutto

2. Nostamme työn tuottavuutta, jolloin tärkeimmät keinot ovat koulutus, tutkimus, tuotekehitys, tuottavuutta lisäävät investoinnit( automaatio,  digitalisaatio, tekoäly, 3D jne.)

3. Pidennämme työntekoaikaa, sekä vuosittain että koko työuran aikana.

4. Haemme työvoiman ulkopuolella olevista ryhmistä osan takaisin työvoimaan. Onko masennuksen takia työkyvyttömäksi jäänyt alle 30-vuotias henkilö koko loppuikänsä työvoiman ulkopuolella jne.? Sama koskee kaikkia muitakin työvoiman ulkopuolella olevia eri ryhmiä. (Tämä lienee poliittisesti mahdotonta Suomessa, joten jätän sen käsittelyn tähän)

Kohta 1 tuo mukanaan yhteiskunnallisia sopeutumishaasteita.

Kohta 2 on erittäin haastava sen vuoksi, että suomalaisen talouden työn tuottavuus on kasvanut vain 4 % viimeisen lähes kymmenen vuoden aikana. Taloutemme rakenne on vielä siirtynyt sellaiseen palvelulliseen ulottuvuuteen, jossa työn tuottavuuden kasvu on huomattavan vaativaa. Jos tämä ei muutu, ei meillä liene muita mahdollisuuksia kuin kohdan 3 mukainen työntekoajan pidentäminen.

Kukaan tuskin pitää vaihtoehdosta 3, vaikka sen suhteen on toimittukin. Joka tapauksessa senkin tuoma helpotus on väliaikainen. Ainut kestävä vaihtoehto on vaihtoehto 2 eli työn tuottavuuden kasvattaminen.