Edellinen tekstini käsitteli työn eurollisten tulosten
jakamista koko kansatalouden tasolla. Lukujen valossa vaikuttaa siltä, että
verrattuna aikaisempaan omaisuus- ja yrittäjätuloja saavat tahot ovat luovuttaneet
osuuttaan työntekijätaholle.
Miten tätä jaettavaa kakkua sitten syntyy?
Kansantalouden tasolla sitä syntyy seuraavasti:
työntekijöiden määrä
(tehtyjen työtuntien määrä) x tehdyn työtunnin tuotos
Tästä syntyy kansantalouden BKT eli bruttokansantuote,
jota voidaan jakaa eri tahoille, kuten edellisessä tekstissä toin esiin.
BKT: ta voidaan kasvattaa siis joko tehtyjen työtuntien
määrää kasvattamalla tai tehdyn työtunnin tuotosta kasvattamalla tai
kasvattamalla molempia.
Työtunnin tuotokseen vaikuttavat luonnollisesti erilaiset
tekijät, kuten käytetyn pääoman määrä ja teknologia sekä inhimillinen
osaaminen.
Työtuntien määrän kasvattamisessa, ainakin voimakkaassa
sellaisessa, on usein rajoitteita. Tämän vuoksi BKT:seen eli jaettavan kakun
määrään vaikuttaa eniten työtunnin tuotoksen kehittyminen. Mitä enemmän työtunnin tuottama tuotos
kasvaa, sitä enemmän kasvaa jaettava kakku.
Tätä työtunnin tuotoksen kasvua mitataan usein työn
tuottavuudella. Työn tuottavuus saadaan, kun BKT jaetaan tehtyjen työtuntien
määrällä.
OECD:n tilastojen mukaan työn tuottavuus on kehittynyt
eri maissa seuraavasti vuodesta 2005 vuoteen 2015:
Maa
|
2005
|
2015
|
Tanska
|
97
|
.105
|
Suomi
|
97
|
101
|
Ruotsi
|
97
|
106
|
UK
|
97
|
101
|
Irlanti
|
90
|
134
|
Alankomaat
|
98
|
104
|
Australia
|
96
|
109
|
Itävalta
|
94
|
105
|
Saksa
|
97
|
105
|
Kanada
|
97
|
105
|
Uusi-Seelanti
|
94
|
104
|
Luvut ovat USD ja osoittavat työn tuottavuuden kehitystä
esitetyissä maissa. Ikävä kyllä rakas kotimaamme on jäänyt työn tuottavuuden
kehityksessä rupusakkiin. Vuoden 2005 lähtötaso on ollut suurimmassa osassa
sama, mutta vuonna 2015 Suomi on jäänyt selkeästi työn tuottavuuden
kehityksessä. Kun Ruotsi ja Tanska ovat selkeästi kasvattaneet työn
tuottavuutta (97 :stä 105/106 :een USD työtunnilta), olemme onnistuneet
kohottamaan työn tuottavuutta vain 101:een. Kaikki tarkastellut maat UK:ta lukuun
ottamatta ovat päihittäneet meidät tässä ”kilpailussa”.
Se, että UK:n talous kasvaa kohtuullisesti, johtuu siis
ennen kaikkea työtuntien määrän (=työvoiman) kasvusta. Ruotsi ilmeisesti purjehtii
myötätuulessa sekä työvoiman määrän että työn tuottavuuden kasvun myötä.
Suomen osalta on lisäksi todella ikävä tilanne se, että
työn tuottavuus kasvoi kohtuullisen voimakkaasti vuoteen 2007 saakka, josta
lähtien olemme tarponeet alemmalla tasolla työn tuottavuuden osalta.
Mitä otsikossa mainittuun palkankorotusvaraan tulee, niin
vain työn tuottavuuden kasvu antaa mahdollisuuden korottaa palkkoja.
BKT tietysti kasvaa, jos työntuntien määrä (työntekijöiden
määrä) kasvaa, ja tämä voisi helpottaa julkisen talouden ongelmia. Mutta
työntekijöiden kannalta on olennaista se, miten työn tuottavuus kehittyy ja
kasvaa. Hieman pitemmällä aikavälillä työn tuottavuuden kasvu ratkaisee myös julkisen
talouden tilanteen, koska työntekijöiden määrän kasvattaminen aiheuttaa myös lisävelvoitteita
julkiselle taloudelle.
Tärkeä kysymys onkin: Olemmeko kenties pysyvästi siirtyneet
alhaisemman työn tuottavuuden aikakauteen? Vai onko nyt menossa oleva vaihe
vain välivaihe?
Yleisellä tasolla vaikuttaa siltä, että vastaus on
myöntävä ensimmäiseen kysymykseen ja kieltävä toiseen.
Oman näkemykseni mukaan merkittäviä syitä pessimistiseen
kannanottoon ovat:
- julkisen sektorin suuri määrä
- asenteet muutoksia kohtaan.
Jos julkisen sektorin koko on esimerkiksi 1/3 koko
työtuntien määrästä ja kilpailuehtoisen sektorin koko 2/3, niin voimme laske,
että
kun työn tuottavuuden kasvu julkissektorilla on 0% ja
kilpailullisella sektorilla 2%, niin kansantalouden työn tuottavuus on:
1/3 x 0 + 2/3x 2 %= 1,3 %
Sama pätee tietysti muissakin vaihtoehdoissa. Kun Suomen
työn tuottavuus on kasvanut 10 vuodessa (2015-2005) kokonaisuudessaan noin 4 %,niin
esitetty kahden prosentin työn tuottavuuden kasvu kilpailusektorilla on aika
kova tavoite.
Yritykset ovat varmasti kehittäneet toimintaansa ja
pitäneet huolta siitä, että työn tuottavuus on kasvanut enemmän kuin tuon 4 %.
Tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen julkissektori on vähentänyt koko
kansantalouden työn tuottavuuden kasvua.
Toinen merkittävä tekijä on asenne. Kun nykyinen hallitus
on yrittänyt vaikuttaa julkissektorin työn tuottavuuden kasvuedellytyksiin / -vaatimuksiin,
tuloksena on ollut hirveä älämölö ja huuto siitä, että mitään ei saa muuttaa,
KOSKA… Lähtökohtana tuntuu olevan, että
vaikka työvälineet ovat muuttuneet ja kehittyneet ja kehittyvät jatkuvasti,
mikään ei muuttua saa. Ilmeisesti tarkoituksena on tehdä työtä 2020- ja 2030-luvulla
samalla tavalla kuin 1990- ja 2000-luvun alussa.
Haasteelliselta näyttää.
(Muuten palkankorotusvaraa ei sitten näytä olevan muuta
kuin yrityssektorilla. Julkissektorilla vasta kun työn tuottavuuden kasvu on
saatu oikealle uralle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti