Puhutaanpa " palkanalennuksista"

Meillä on mielenkiintoinen tapa tulkita kielteisesti jonkin epämiellyttävän tahon esittämät ajatukset. Johtuuko tämä jonkinlaisesta herravihasta?  

Lähtökohtaisesti olisi hyvä aina ensin kuunnella asian esittäjää ja löytää sanomisesta sen sanoma. Olen täysin eri mieltä hallituksen ja suurimman osan kansanedustajista kanssa siinä suhteessa, että sana ei ole teko eikä tule koskaan olemaankaan. Jos sana olisi teko, Suomessa ei olisi työttömyyttä, ei koulukiusaamista, ei työpaikkaterroria, ei lakkoja eikä mitään muutakaan ikävää. Meillä olisi onnistunut soteratkaisu, jonka mukaan Pihtiputaallakin olisi jatkuvasti mahdollisuus tehdä valintoja sopalveluista kaikilla mahdollisilla kielillä. Lisäksi julkiset menot olisivat kurissa ja verot ja maksut olisivat Sveitsin tasolla. Näitä unenomaisia näkyjä voisi jatkaa pitkäänkin.

Mutta asian pointin tulee olla siinä, onko EK:n uuden puheenjohtajan esittämissä näkemyksissä jotakin ideaa, jota kannattaa tutkailla.

Yritetäänpä löytää jotakin. Ensimmäiseksi tulee mieleen seuraavat tiedot, jotka kuvaavat kansantulon jakautumista ja tämän jakautuman kehittymistä vuodesta 2007 vuoteen 2016 (suhteellisia osuuksia).

Tulonsaajaryhmä	2007	2010	2012	2016
Työntekijät	56	60	62	59
Omaisuus- ja yrittäjätulot	30	26	22.5	25
Julkisyhteisöt	14	14	15.5	16

Taulukosta näkee, miten eri ryhmien tulo-osuudet ovat kehittyneet.

Työntekijöiden osuus on siis kasvanut vuodesta 2007 alkaen peräti 3 prosenttiyksikköä. Euroissa tämä kasvu tekee runsaat 5 miljardia euroa vuoden 2016 tasolla.

Omaisuus- ja yrittäjätulojen suhteellinen osuus on laskenut vuodesta 2007 alkaen peräti 5 prosenttiyksikköä, mikä on euroissa vuoden 2016 tasolla noin 9 miljardia euroa.

Lisäksi on hyvä huomata julkisyhteisön rohmuama lisäosuus. Julkisyhteisön suhteellinen osuus on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä.

Tätä taustaa vasten voidaan tarkastella esitettyä palkkamalttipuhetta. Kyse on siitä, minkälainen kansantulon suhteellisten osuuksien tulee olla pitkällä aikavälillä.

Kun asiaa vielä hieman syventää, niin on tärkeätä huomata, että omaisuus- ja yrittäjätulo-osuudesta (yhteensä 25 %) suurin osa tulee kotitalouksille (14 % -osuus koko kansantulosta) ja yrityksille vain runsaat 8 %:n osuus koko kansantulosta.

Siispä keskustelun sisältönä olisikin hyvä olla (tietysti kaikkien osalta) se, minkälainen kansantulon jakautuma olisi meille optimaalinen pitemmällä aikavälillä. Onko vuoden 2007 ja 2008 (56-57 %) optimaalinen? Onko työntekijäkorvausten osuuden suhteellisen voimakas nousu vuoden 2008 jälkeen ollutkin epätavanomaista ja johtunut maamme talouden pahasta notkahtamisesta?

Kuunnelkaamme avoimin mielin ajatuksia ja ehdotuksia. Kaikkien etu on se, että kansantulo jakautuu optimaalisesti (mikä tämä jakautuma sitten onkaan), koska se ja vain se turvaa jaettavan tulon kasvun.

Olisi hyvä miettiä sitä, että

- haluaako suuren osuuden pienemmästä kakusta VAI

- haluaako pienemmän osuuden suuremmasta kakusta?

Cosiddetto tulkitsee EK:n puheenjohtajan kannanoton tässä esitettyä taustaa vasten eli tarkoituksena on saada aikaan keskustelua pitemmän aikavälin optimaalisista kansantulo-osuuksista.