perjantai 1. tammikuuta 2016

Yliopistojemme toiminnasta II

Yliopistojen toiminnan tarkoituksena lienee kansakunnan sekä henkisen että aineellisen kehityksen edistäminen. Kumpi on tärkeämpää, sen jokainen voi harkita itse. Molempien edistämistä voidaan mitata suurin piirtein samalla mittaristolla, kun katsotaan yliopistojen omaa toimintaa eli ns. sisältäpäin. Seuraavassa tarkastelen joidenkin valittujen yliopistojemme toiminnan tuloksellisuutta muutaman eri tunnusluvun kautta. 


Valitut tunnusluvut ovat:

1. suoritetut tutkinnot/työntekijä
2. julkaisut/työntekijä
3. tohtoritutkinnot/1.000 työntekijää
4. opiskelijat/työntekijä

Selvityksen kohteena ovat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto sekä Tampereen yliopisto. Selvittääksemme suomalaisen yliopistotoiminnan tehokkuutta verrataan tunnuslukuja joihinkin ulkomaisiin yliopistoihin. Näitä edustavat Tukholman yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto, Amsterdamin yliopisto sekä hieman kaukaisemmat Wellingtonin Victoria yliopisto sekä Singaporen yliopisto.

Yliopisto
suoritetut
tutkinnot
julkaisut
tohtoritutkinnot
opiskelijat
Helsinki
0.8
0.85
59
4.3
Aalto
0.75
0.64
47
3.9
Tampere
1.2
0.96
66
7.0
Tukholma
1.4

53
6.4
Kööpenhamina
0.9
0.75
83
4.1
Amsterdam
2.1
2.16
109
6.9
Wellington
1.8
2.5
74
10.7
Singapore
1.0
0.7
3.1

Vertailu osoittaa, että suomalaiset yliopistot jäävät selvästi jälkeen vertailuyliopistoihin verrattuna suoritettujen tutkintojen määrissä, Tamperetta lukuunottamatta.  Suurimmillaan ero on Amsterdamin yliopistoon, jossa suoritettujen tutkintojen määrä on merkittävästi korkeampi kuin suomalaisissa yliopistoissa. Myös julkaisujen määrissä erot ovat suhteellisen suuret. Jos ajatellaan, että suoritetut tutkinnot ja julkaisujen määrä työntekijää kohden osoittavat toiminnan tehokkuutta, niin suomalaisilla yliopistoilla on vielä tehostamista toiminnassaan. 

Toimintaa voidaan tehostaa joko siten, että sen tuottama tulos (kuten tutkintojen määrä) kasvaa panoksen (eli työntekijöiden määrän) pysyessä ennallaan. Toinen vaihtoehto on, että tulos, (tutkintojen määrä) pysyy ennallaan ja panoksen (työntekijöiden määrä) vähenee. Kolmas mahdollisuus on tietysti vaikuttaa molempiin. Se, mikä vaihtoehto on soveliain ja käyttökelpoisin missäkin tilanteessa, riippuu siitä, mitkä ovat yliopistojen toiminnalle asetetut pitkän aikavälin (eli noin 10-20 vuoden) tavoitteet.

Yliopistot kokonaisuudessaan ovat yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeitä toimijoita. Kysymys onkin, minkälainen yliopistokokonaisuus sekä määrällisesti, sisällöllisesti että laadullisesti toteuttaa koko yhteiskunnan edun parhaiten. On vaikea uskoa, että se olisi ainakaan nykyinen, nykymääräinen tai nykysisältöinen. Tämä ilmenee sekä edellisestä että tästä postauksesta. 

Edellä olevaa väittämää tukee vielä se, että nykyään kaksi kolmasosaa vuosiluokasta jatkaa peruskoulutuksen jälkeen joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Onko tämä pitkällä aikavälillä järkevä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllisin mahdollinen tilanne? Vai olisiko järkevämpää ja yhteiskunnan kannalta tuottavampaa käyttää eurot monipuolistamalla koulutuksen ja erityisesti korkeamman koulutuksen toimintakenttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti