Suomessa otettiin vuonna 2013 käyttöön ns. ylevero, jolla rahoitetaan kansallinen, valtio-omisteisen yrityksen tv- ja radiotoiminta. Tämä toiminta on tietysti nykyaikana laajempi käsite kuin muutama vuosikymmen sitten teknisen kehityksen tuomien mahdollisuuksien takia. Yleveroa säädettäessä perusteiksi esitettiin mm. seuraavaa:
"Televisiomaksujärjestelmän keskeinen uhka pitkällä aikavälillä on teknisen kehityksen mukanaan tuoma viestinnän konvergenssikehitys. Nykyjärjestelmä perustuu tietyn televisiolähetysten vastaanottamiseen soveltuvan laitteen omistukseen ja käyttöön. Televisiolähetyksiä voidaan kuitenkin vastaanottaa matkaviestimillä, tietokoneilla ja muilla laitteilla, joiden pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole televisiolähetysten vastaanotto. Samalla internetin ja laajakaistayhteyksien merkitys jakelukanavana kasvaa. Perinteisen television katselun ohella sitä tukeva ja osin korvaava käyttö eri päätelaitteilla yleistyy, eikä maksuvelvollisuuden sitominen tiettyyn päätelaitteeseen ole enää perusteltua. Vastaanottomahdollisuuksien monipuolistuessa myös televisiomaksujen keräämiseen liittyvä tarkastusjärjestelmä koetaan vanhentuneena. Tästä syystä on perusteltua, että tietyn laitteen käyttöön perustuvasta maksuperusteesta luovuttaisiin."
Itsekin juristina totean, että huonompia perusteita kuin mitä edellä esitetään käyttäjämaksusta luopumiselle, en ole hallituksen esityksen perusteluosuuksissa montaa kertaa tavannut. Siis se, että laitemahdollisuudet lisääntyvät, olisi peruste ulottaa maksuvelvollisuus veronluonteisena koskemaan kaikkia?? Lisäksi perusteluna esitettiin, että perittävän veron/maksun tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukainen. Parhaiten tämän katsottiin toteutuvan sitomalla ylevero yleiseen tuloverotukseen.
Tässä jäi vain huomioonottamatta kysymys: Miten ylevero voi olla sosiaalisesti oikeudenmukainen, jos henkilö ei hyödynnä lainkaan ylen palveluita?
Yleä ei voida, ainakaan järkiperusteilla, pitää minään välttämättömänä toimintana, jota tulee rahoittaa erillisellä verolla tai millään muullakaan verolla. Yle ei toteuta sellaista julkista palvelua kuten tiet, koulut, terveyskeskukset jne. Jos kerran on ylevero, aivan yhtä hyvin voisi olla postivero, Vr-vero, Finnairvero, HS-vero jne.
No, ylevero on ja ilmeisesti pysyy, ellei valitsemamme eduskunta tule järkiinsä ja korjaa tilannetta. Tarkastellaanpa hieman Ylen toimintatehokkuutta. Toimintatehokkuutta voidaan tietysti mitata usealla tavalla. Seuraavassa selvitetään Ylen toimintatehokkuutta tunnuslukujen avulla, joita ovat:
1. ylevero tai maksu €/asukas
2. muu liikevaihto kuin ylevero tai maksu %
3. työntekijät/miljoona asukasta
4. ostovoimakorjattu maksu €/asukas
Vertailun vuoksi mukana joidenkin muiden maiden vastaavat luvut. Valittuja maita ovat
Ruotsi, Tanska, Britannia, Sveitsi, Itävalta ja Uusi-Seelanti.
Maa
|
ylevero/
maksu/
asukas €
|
itse
hankittu liikevaihto %
|
työntekijät/
miljoona
asukasta
|
ostovoima-
korjattu
maksu/
asukas €
|
Suomi
|
85
|
2
|
650
|
85
|
Ruotsi
|
75
|
5
|
470
|
75
|
Tanska
|
80
|
11
|
395
|
73
|
Britannia
|
65
|
22
|
295
|
48
|
Sveitsi
|
100
|
24
|
610
|
70
|
Uusi-Seelanti
|
45
|
96
|
180
|
45
|
Itävalta
|
70
|
36
|
350
|
56
|
Suomen mainio Yle pärjää edellä olevilla mittareilla suhteellisen heikosti. Ylevero/asukas on kohtuullisen korkea, vain Sveitsi ylittää Suomen tason. Kun korjataan yleveroa ostovoimavaikutuksella on suomalainen ylevero selvästi korkeampi kuin muiden maiden vastaava maksu.
Sveitsissä pidetään huolta neljästä kieli- ja kulttuuriperinnöstä. Suomessa vastaavaa (siis vähemmistön) kieli- ja kulttuuriperintöä vaalimassa on ruotsinkielisen toimituksen 446 työntekijää, joka on runsaat 12 % koko työntekijämäärästä. Jos suomenruotsalaisten ja itsensä sellaiseksi tuntevien osuus olisi vaikkapa 6 %, siihen verrattuna ruotsinkielisen toiminnan henkilöstövahvuus vaikuttaa hieman ylimitoitetulta.
Kun verrataan toiminnan laadukkuutta, josta ehkäpä paras mittari on tuotteiden ja palveluiden myynnistä saatu liikevaihto, on Yle tässäkin suhteessa melkoisesti vertailutoimijoita jäljessä. BBC on omaa luokkaansa Sveitsin ja Itävallan vastaavan toimijan kanssa, mutta pikkuruinen Tanskakin yltää sangen hyvään myytyyn määrään. Tanskan myytyjen palveluiden ja tuotteiden liikevaihto-osuus on noin 11 % koko liikevaihdosta, kun vastaava on Ylellä vain hieman yli 2 %. Uusi- Seelanti poikkeaa sikäli, että toiminta on tässä suhteessa markkinalähtöisempää.
Työntekijöiden määrä miljoonaa asukasta kohden osoittaa toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta. Taulukon lukujen perustella huomaa, että Yle on "kärkisijoilla". Ylellä on runsaat 650 työntekijää miljoonaa asukasta kohden, kun vastaava luku on esimerksi Britanniassa 295 ja Tanskassa 395.
Jos Yle olisi tehokkuudeltaan BBC:n tasoa, olisi Ylen palveluksessa noin runsaat 1.600 työntekijää nykyisen lähes 3.600 työntekijän asemesta. Näiden kahden yrityksen toiminnan laadukkuudesta voi jokainen tehdä oman arvionsa.
Vertailun vuoksi voidaan vielä todeta, että Hollannissa lähtökohtana on, että kansalliseen yleisradiotoimintaan kerätään vuosittain noin 600 miljoonaa euroa veroluonteisena maksuna, joka tarkoittaa noin 38 €/asukas sekä korjattuna 33 €/asukas..
Yleisesti ottaen voi hyvinkin olla sitä mieltä, että Ylellä olisi oman toiminnan tehokkuuden tarkastelun paikka. Lisäksi voi vain ihmetellä, miten tämänhetkisenä suhteellisen liberaaleja arvoja korostavana ajankohtana kukaan voi mitenkään perustella toisaalta yleveroa tai toisaalta nykyisen kokoista ja/tai nykyisenkaltaista Yleä. Miten syrjäytetään käyttäjä maksaa- periaate niinkin kevyesti ja perustelematta kuin Suomessa tehdään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti