Lääke työttömyyteen

Suomessa kärvistellään jatkuvasti suuren työttömyyden ja alhaisen työllisyysasteen kanssa. Ennen vaaleja jokainen puolue ja vaalien jälkeen hallitus maalailevat ruusunpunaisia kuvia siitä, miten nyt luodaan 100.000 uutta työpaikkaa tai sitäkin enemmän. Viimeiset kymmenet vuodet nämä puheet ovat jääneet vain tuuleen huuteluksi.

Muiden maiden työttömyyden määrää ja työllisyysastetta tarkasteltaessa herää kysymys, mitä eroja työmarkkinakäyttäytymisessä on. Johtuneeko sitten vahvasta ay-liikkeestä vai kansamme hitaasta heräämisestä uuteen aikaan, mutta Suomessa halutaan ns. kokoaikaisia työsuhteita eli työskentelyä perinteisesti noin kahdeksan tuntia päivässä. Oikeastaan kaikki keskustelut tähtäävät tähän. Hyvin vähän otetaan esille mahdollisuutta toisenlaiseen toimintamalliin kuten osa-aikaiseen, osavuotiseen jne. työhön.

Seuraavassa tutkitaan, miten eri maissa suhteutuvat toisiinsa työllisyysaste, työttömyys sekä osa-aikatyön määrä. Lisäksi viimeisessä sarakkeessa on esitetty keskimäärin tehdyt työtunnit. Työtuntien laskemistapa johtaa useimmiten tilanteeseen, jossa suurehko osa-aikaisten määrä merkitsee myös kohtuullista työtuntien määrää.

Maa	Työllisyys-aste	Osa-aikatyön osuus	Työttömyys-aste	Tehtyjen työtuntien määrä keskimäärin
Sveitsi	80	22	5	1568
Ruotsi	76	14	7	1611
Norja	75	19	4	1427
Alankomaat	74	39	7	1420
Saksa	74	22	5	1366
Tanska	74	20	6	1458
Uusi-Seelanti	74	21	5	1762
Kanada	73	19	7	1703
UK	73	24	5	1677
Itävalta	71	21	6	1630
Tšekki	69	5	5	1779
Suomi	69	13	10	1643
Slovenia	64	9	9	1676

Taulukon luvuista voi tehdä seuraavia yleisiä päätelmiä. Näitä tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että valtaosa verrokkimaista on Suomea selvästi edellä taloudellisessa hyvinvoinnissa:

1. Korkea osa-aikatyön osuus tarkoittaa alhaista työttömyyttä ja korkeaa työllisyysastetta.

2. Suomi on ns. kurasarjassa Slovenian ja Tšekin kanssa, kun on kyse työllisyysasteesta.

3. Suomi on kurasarjassa Slovenian kanssa, kun on kyse työttömyysasteesta.

4. Pääsääntöisesti hyvä työllisyysaste tuottaa myös kohtuullisen vuotuisen työtuntimäärän. Tämä tarkoittaa sitä, että kohtuullisella työtuntimäärällä asianomaisen maan ihmiset elättävät itsensä ja pärjäävät.

5. Kohtuullinen työtuntimäärä, korkea työllisyysaste ja korkeahko osa-aikatyön määrä tuottavat hyvän elintason. Vain Kanadassa on suurehko työtuntimäärä, ja Suomea vastaavia ovat UK, Itävalta ja Ruotsi (yli 1600 työtuntia). Slovenia, Tšekki ja Uusi-Seelanti ovat vielä oma lukunsa työtuntien määrässä, mutta ne ovatkin taloudellisen kehityksen mittareilla mitattuna selkeästi muita verrokkimaita jäljessä.

6. Talouden rakennetta katsottaessa voi johtopäätöksenä esittää, että alhaisen osa-aikatyön osuus sekä suuri työtuntien määrä ovat osoitus maan talouden vanhasta rakenteesta. Tämä tarkoittaa teollisuuden ja alkutuotannon suurempaa osuutta maan kokonaistuotannossa. Vastaavasti palveluiden osuus on pienempi. Esimerkiksi Suomessa palveluiden osuus on 66 %, kun vastaavasti Tanskassa se on 77 % ja Alankomaissa sekä Ruotsissa 72 %. Suomen kanssa samoilla linjoilla on Slovenia, jossa palveluiden osuus on sama 66 % BKT: sta kuten suomessakin. Tšekissä vastaava luku on vain 61 %.

Loppupäätelmänä on, että Suomen kansantalous on rakenteeltaan vanha, teollisen ajan dinosaurus. Tämä paikalleen jämähtänyt dinosaurus ei pysty työllistämään kokoaikaisesti kaikkia halukkaita eikä riittävää määrää kansalaisiaan.

Mitä on tehtävä?

On tehtävä kaikki mahdollinen, että osa-aikatyön osuus kasvaa koko taloudessa.

On tehtävä kaikki mahdollinen, että työn monimuotoistuminen sekä ajan että siitä saatavan ansion muodostuksen osalta monimuotoistuu.

On tehtävä kaikki mahdollinen, että kaikki vanhanaikaiset lainsäädäntörajoitteet poistetaan. Esimerkkeinä liiasta rajoittamisesta ovat mm. työehtosopimusten yleissitovuus, työaikarajoitteet ja lukuisat muut työnantajaa koskevat velvoitteet.

Syteenkö vai Soteenko?

Sotekeskustelu jatkuu. Oppositio julmistelee, että mitä tahansa nyt tehdäänkin, niin seuraavien vaalien jälkeen korjataan ja palataan ilmeisesti entiseen. Niin kauan kuin jaksan muistaa, suomalaisen politiikan keskiössä ovat olleet terveyspalvelut. Nimitys on vaihdellut, nyt käytetään nimitystä sote, joka on mukavan lyhyt ja johon voidaan kätevästi upottaa niin paljon tavaraa, että oikeastaan kukaan ei pysy kärryillä.

Keskustelussa korostuvat nimenomaan terveyspalvelut ja erityisesti ns. perusterveyspalvelut, suomeksi sanottuna lääkärille pääsy sairaana. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska poliitikot elävät vaalista toiseen ja nykysysteemissä vaaleja on sen verran usein, että vaalikarjaa täytyy viekoitella sopivilla teemoilla.

Mitkä ovat sitten ns. reaaliteetit suomalaisessa ja verrokkimaiden sotessa? Tätä voimme tutkailla vertailemalla eri maiden soteen liittyviä perustietoja.

Seuraavassa taulukossa on verrattu Suomen ja vanhojen tuttujen verrokkimaiden terveys- ja sosiaalialan henkilöstöä suhteutettuna 1.000 asukkaaseen. Toisessa sarakkeessa on vertailtu hoitohenkilökunnan (lääkärit ja hoitajat) lukumäärää jälleen 1.000 asukasta kohti laskettuna.

Maa	Lääkärien ja hoitajien määrä/1.000 asukasta	Yli neljä viikkoa odottamaan joutuneiden osuus%
Sveitsi	22	18
Tanska	21	Ei tietoa
Norja	21	55
Suomi	17	Ei tietoa
Saksa	17	27
Ruotsi	15	49
Kanada	13	62
Uusi-Seelanti	13	44
Itävalta	13	Ei tietoa
Alankomaat	12	23
UK	11	18

Suomi sijoittuu siis tekijöiden määrillä mitattuna keskitasolle vertailumaiden joukossa. Merkittävä piirre suomalaisen sotehenkilökunnan rakenteessa on lääkärien määrä. Suomessa on noin 3 lääkäriä/1.000 asukasta.Tätä vähemmän on vain Kanadassa (2,6 lääkäriä/1.000 asukasta) ja UK (2,8 lääkäriä/1.000 asukasta). Uusi- Seelanti omaa saman määrän kuin Suomi. Sen sijaan muiden maiden lääkäriluvut/1.000 asukasta nousevat Alankomaiden (3,4) Itävallan korkeaan tasoon (5,1)

Miten sitten nämä eri lukumäärät näkyvät hoidon laadussa? OECD:n tilastoista löytyi useita tunnuslukuja hoidon laadusta, mutta ne oli tilastoitu sairauksittain. Tämän vuoksi tyydyin katsomaan hoidon laatua yhden mittarin avulla, joka oli:

”Kuinka suuri osa potilaista joutuu odottamaan yli neljä viikkoa erikoislääkärille pääsyä?” Valitettavasti Suomi ei ole jostain syystä toimittanut tietoja, joten niitä ei ole tässä.

Edellä oleva taulukko osoittaa näiden skippausten osuuden.

Kuinka paljon lääketieteellisiä testejä, hoitoa tai seurantaa on jätetty tekemättä kustannusten vuoksi? Vähiten tätä skippaamista tehtiin Ruotsissa, UK:ssa, Norjassa, Kanadassa, Saksassa, Sveitsissä. Uusi Seelanti ja Alankomaat tekivät tätä skippaamista jo enemmän.

Tämän vertailun tavoitteena oli löytää jotakin riippuvuutta terveysalan henkilöstön ja hoidon tulosten välillä. Tämän vuoksi vertailin eri maita, joita voidaan pitää Suomen verrokkeina tässä suhteessa.

Kuten edellä olevasta selviää:

1. Suomi on hyvässä keskikastissa hoitohenkilökunnan määrällä arvioituna asukaslukuun suhteutettuna. Siis narina henkilöstömäärästä ei liene perusteltua.

2. Lääkärien määrässä olemme valitettavasti jälkijunassa. Olemme jäljessä muita Pohjoismaita sekä Keski-Euroopan maita. Jos Suomi halajaa yhtä paljon lääkäreitä kuin Itävallassa, meillä tulisi olla 70 % enemmän lääkäreitä eli nykyisen noin 20.000 lääkärin asemesta noin 34.000 lääkäriä.

3. Hoitohenkilökunnan määrällä ei ainakaan suoraan ole vaikutusta tutkittuun jonotusaikaan. UK ja Sveitsi voittavat kultaa tässä kamppailussa. Kuitenkin niiden hoitohenkilömäärät ovat aivan eriluokkaa. Ne edustavat itse asiassa vastakkaisia päitä. Samoin Ruotsi, jossa on selkeästi vähemmän hoitohenkilökuntaa, on tässä kohdassa Norjaa edellä.

4. Sama pätee myös kohtaan: ”Testejä, hoitoa ja seurantaa lykätään tai ei toteuteta kustannusten vuoksi”. Tässäkin kohtuullisen alhaisen tai keskikokoisen hoitohenkilöstön omaavat maat pärjäävät sangen hyvin.

Siispä hoitohenkilökunnan määrä ei ilmeisesti suoraan vaikuta hoitotuloksiin, ei edes lääkärien määrä, kuten UK osoittaa. Tämän vuoksi Suomen soteuudistuksen tekijöille toivookin suurta viisautta, ettei liian helposti anneta periksi väittämille siitä kuinka ”Kaikki saadaan kuntoon, kunhan resursseja (= henkilöstöä) on tarpeeksi”.

Kun Suomen mallia väännetään, kannattaisiko tutkailla, miten esimerkiksi edellä esitetyissä verrokkimaissa asiat on ratkaistu. Tämä tosin vaatii sitä, että luovumme harhasta eli käsityksestä, että meillä on maailman parasta(mitä se nyt onkaan).

Isokrates( 300 –luku eaa.): Kuten näemme mehiläisen istuvan kaikille kukille ja imevän jokaisesta parhaan meden. siten tietoa kaipaavien ei pidä jättää kokeilematta mitään vaan heidän tulee joka puolelta kerätä yhteen kaikki hyödyllinen.

Kysymys Ville Niinistölle

Kirjoitat Facebook- sivullasi näin:

"Tänään MTK ehdotti ihan lehtihaastattelussa, että Trumpin väläyttämän Meksikon-muurin voisi tehdä suomalaisesta puusta! Suomalainen puu tukevana materiaalina olisikin vankka este meksikolaisten ihmisoikeuksille."

Ottamatta kantaa siihen, pitääkö tai saako mainittua muuria rakentaa, kysyn Sinulta Ville Niinistö:

Millä perusteella katsot, että meksikolaisilla on jokin ihmisoikeus mennä salaa, ilman lupaa ja niin halutessaan USA:n alueelle?

Mihin perustat tämän väitteen? Onko taustalla jokin ajatus kaikkien maailmankansalaisuudesta? Eli kaikkien maiden kansalaiset ovat todella kaikkien maiden kansalaisia? Tämän mukaan kaikilla mailla on siis vastuu kaikkien maiden kansalaisista.

Vai kävikö niin,että käsi oli nopempi kuin ajatus ja ilmaisit ajatuksen hieman epätarkasti?

Muutama kysymys Antti Rinteelle

SDP on tämän hetken nosteessa, ainakin gallupien mukaan, joten Sinusta voi tulla seuraava pääministeri. Senpä vuoksi haluaisin kuulla kannanottosi seuraaviin kysymyksiin, joiden olettaisi kiinnostavan muitakin.

Puhut paljon oikeudenmukaisuudesta ja vetoat oikeudenmukaisuuteen milloin minkäkin vaatimuksen yhteydessä. Voisitko ystävällisesti valaista käsitystäsi oikeudenmukaisuudesta? Erilaisia tilanteita ja niiden oikeudenmukaisuuskäsitystäsi koetan valaista esimerkkien avulla: 

Kysymys yksi

On kaksi ystävää: Jussi ja Mirja. Jussi työskentelee palomiehenä ja saa verotettavaa tuloa 35.000 € vuodessa. Mirja työskentelee keskikokoisen yrityksen toimitusjohtajana ja hänen tulonsa ovat 200.000 € vuodessa.

Jussi maksaa vero yhteensä noin 9.000 €, joten hänelle jää verojen jälkeen euroja 26.000 €.

Mirja maksaa veroa yhteensä runsaat 95.000 €, joten hänelle jää verojen jälkeen euroja 105.000 €. Jos progressiivista valtion tuloveroa ei olisi, maksaisi Mirja veroeuroja runsaat 51.000 € ja hänelle jäisi vajaat 150.000 €. Jussi maksaa veroja noin 26 % tuloistaan ja Mirja puolestaan maksaa lähes 48 % tuloistaan veroja. 

Mirja siis maksaa veroeuroja yhteensä 95.000 € ja Jussi 9.000 €. Miten määrittelet tämän oikeudenmukaiseksi? Jos vastauksesi on, että verot maksetaan maksukyvyn mukaan, millä perusteella tämä on oikeudenmukaista? 

Kysymys kaksi 

On kaksi naapuria: Katja ja Hannele perheineen. Molemmilla perheillä on kaksi samanikäistä lasta. Katja ja hänen miehensä käyvät työssä ja heidän kaksi lastaan ovat päiväkodissa vanhempien työpäivän ajan. Hannelen osalta tilanne on toinen, Hannelen mies käy kokopäivätyössä, mutta Hannele on työttömänä. Myös heidän molemmat lapsensa ovat päiväkodissa koko päivän ja koko viikon.

Miten koet tämän tilanteen oikeudenmukaisuuden? Katjan mielestä Hannele voisi hoitaa lapsia kotona, koska kerran hän on itsekin kotona. Onko tilanne oikeudenmukainen ja jos on, niin millä perusteella? 

Kysymys kolme

Puhut paljon ns. samapalkkaisuudesta. Tuot esiin sitä, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset, jopa omakotitalon verran enemmän. Esittämäsi samapalkkaisuus toteutuu esimerkiksi siten, että kaikille ammatista riippumatta maksetaan samaa palkkaa.

Esimerkissä meillä on taas kaksi tuttavaa: Markku, joka on lääkäri ja Jutta, joka on sairaanhoitaja. Markun palkka on 7.500 €/kk ja Jutan palkka on 3.500 €/kk. Miten määrittelet, etteikö tämä olisi oikeudenmukaista? Vai tulisiko Markun ja Jutan saada molempien esimerkiksi 7.500 € + 3.500 € = 11.000 € : 2 = 5.500 €. Olisiko tämä oikeudenmukaista? Sehän toteuttaa Vasemmistoliiton ja SDP:n suuren vision palkkatasa-arvosta (= samapalkkaisuudesta).

Ajatuksenne samapalkkaisuudesta voi toteutua, jos kaikissa ammateissa ja kaikissa yrityksissä samoissa tehtävissä on yhtä paljon miehiä ja naisia. Miten aiot tämän saada aikaan?

Palkkatasa-arvoon liittyen vielä eräs käytännön kokemukseen perustuva mielipide: olen 44 vuotta ollut työelämässä eri yritysten palveluksessa sekä viimeiset 20 vuotta yritysjohdon/esimiesten kouluttajana ja konsulttina. En ole löytänyt sellaista yritystä muutaman tuhannen yritysasiakkaani joukosta, jossa olisi voitu osoittaa maksettavan samasta työstä erisuuruista palkkaa miehille ja naisille. Koska haluan oppia lisää asiasta, odotan mielenkiinnolla, hyvä Antti, konkreettisia esimerkkejä niistä tuhansista yrityksistä, joissa maksetaan samasta työstä eri palkkaa miehille ja naisille.

Kysymys neljä

Otetaanpa vielä nuoremman polven koulutukseen liittyvä näkökulma. On kaksi koulukaveria: Ville ja Aleksi. Ville on hieman hitaampi oppimaan asioita, varsinkin teoreettisella tasolla, mutta hän on taitava käden taitojen oppimisessa ja hallinnassa. Aleksi puolestaan on hyvin lahjakas matemaattisesti, kielellisesti sekä musikaalisesti. He käyvät samaa peruskoulua ja lukiota. Ville ei oikein pärjää eikä hän koe oppivansa mitään, koska hänen mielenkiintonsa suuntautuu pitkälti muualle kuin koulunkäyntiin, johtuen ”opetuksen” sisällöstä. Useissa tilanteissa, varsinkin peruskoulu aikana, Ville sortuu myös häiritsemään tunneilla. Ville käy kuitenkin lukion loppuun ja kirjoittaa ylioppilaaksi.

Aleksi puolestaan oppii kaiken nopeasti ja on useissa asioissa jo pitemmällä kuin opettajat (näin jo yläkoulusta lähtien, puhumattakaan lukiosta). Aleksi kuitenkin pitkästyy koulun käyntiin sen hitaasta etenemisestä johtuen. Hän kuluttaakin aikaansa tunneilla suunnittelemalla itsekseen ja mielikuvittelemalla uusia tietokonepelejä sekä pohtimalla maailman eettisiä ongelmia. Opettajan mielestä hän on ”poissaoleva”, onneksi ei sentään häiriköi.

Kysymys: Miten voidaan kuvitella, että tässä tilanteessa Ville ja Aleksi ovat millään tavalla tasa-arvoisia, muuten kuin v*****:n määrässä? Miten tämä tilanne on oikeudenmukainen? 

Kysymys viisi

Vielä hiukan lisäpohdittavaa. Hanna ja Heidi ovat lapsuudenystäviä ja koulukavereita. He kasvoivat Honkajoella ja kävivät peruskoulunsa siellä. Toisen asteen koulutuksessa he joutuivat menemään läheisiin isompiin taajamiin, mutta tällöin tietysti päivä hieman piteni, koska koulumatka piteni.

Valmistuttuaan ammattiin molemmat hakeutuivat Poriin työhön ja muuttivat sinne asumaan. Viiden vuoden jälkeen Hannaa alkoi vaivata ”koti-ikävä” ja hän muutti takaisin Honkajoelle, vaikka hänellä ei ollut siellä työpaikkaa nyt eikä todennäköisesti tule olemaan tulevanakaan aikana. Heidi sen sijaan jäi asumaan Poriin, työskentelee siellä ja on osaansa tyytyväinen.

Hanna ja Heidi tapaavat aina silloin tällöin ja keskustelevat tilanteestaan. Hanna korostaa usein sitä, että Honkajoella tulee olla kaikki samat kaupalliset, sosiaaliset, terveydelliset ja koulutukselliset palvelut sekä muut yhteiskunnalliset palvelut kuin Heidilläkin on Porissa. Lisäksi matka näihin palveluihin ei saisi olla kuin korkeintaan 5 km.

Heidi puolestaan sanoo Hannalle, että miksi et muuta Poriin, saisit töitä ja palvelutkin olisivat ihan vieressä. Hanna vastaa: Minä rakastan maalla asumista. Heidi puolestaan vastaa: Mutta ymmärrätkö, että toiset maksavat Sinun maalla asumisestasi?  

On rakennettava infra, on pidettävä huolta julkisista palveluista (koulutus, päivähoito, terveys), on oltava kaupalliset palvelut kuten posti, kaupat, on oltava liikenteelliset mahdollisuudet (bussit, junat). Tämä kaikki johtaa siihen, että maksamme veroja turhan paljon. Mutta yhtä merkittävää on se, että maksamme myös kaikkien tuotteiden ja palveluiden hinnassa enemmän, koska tuemme maaseudulla asuvia. Tämä koskee kaupallisia tuotteita ja myös esimerkiksi junaliikennettä.

Kysymys: Miten tämä tilanne on oikeudenmukainen? Miksi Heidin tulee maksaa Hannan maalla-asumisesta? 

Kysymys kuusi

Vantaalla rivitalossa asustaa kaksi naapuria, Henrik ja Miro. Molemmat työskentelevät samanlaisissa työtehtävissä suuressa konsernissa. Lisäksi he ovat saman ikäisiä eli 52-vuotiaita.

Henrik herää aamuisin ennen työhönmenoa ja käy lenkillä neljä kertaa viikossa. Hän ei tupakoi eikä juo alkoholia oikeastaan lainkaan. Hän syö kohtuullisen terveellisesti, paljon kasviksia ja hedelmiä, ja pitää painonsa kurissa. Hänen terveydentilansa on erinomainen. Hänen työstä poissaolonsa ovat erittäin vähäiset, keskimäärin yksi päivä/vuosi.

Miro puolestaan nukkuu aamuisin työhön lähtöön saakka, ponkaisee ylös vuoteestaan ja kiirehtii työhönsä syömättä aamiaista, juo vain kupposen kahvia. Miro polttaa tupakkaa kaksi askia päivässä ja tykkää oluesta, jota menee 4-5 pulloa päivittäin ja lisäksi viikonloppuisin hän ottaa kunnon kännin, ainakin kerran pari kuukaudessa. Hän syö mielellään makkaraa, kunnon tiriseviä pihvejä, paljon perunoita kastikkeineen sekä maittavia jälkiruokia. Vihannekset ovat kanien ruokaa, niihin hän ei koske. Hän on selvästi ylipainoinen, jopa lihava, ja painoa on kertynyt erityisesti vyötärön seudulle. Hän syö verenpainelääkkeitä, diabetes-lääkkeitä ja alkava hengenahdistuskin taitaa pian kaivata lääkitystä. Lääkärit ja hänen vaimonsa ovat sanoneet hänelle jo vuosia, että hänen tulee muuttaa ruokailutottumuksiaan, lisätä liikuntaa ja jättää alkoholi vähemmälle. Miro ei ole korviaan lotkauttanut asian suhteen vaan ajatellut ja sanonutkin, että muijat ne vain horisevat joutavia. Hän on jatkanut kuin aiemminkin.  Miron työstä poissaolot ovat suuret. Hän on viimeisten viiden vuoden aikana ollut työstä poissa keskimäärin erilaisten vaivojen vuoksi 25 päivää vuosittain. Miro kyllä kokee, että hänen elämäntapansa ovat suurena syynä hänen vaivoihinsa.

Kysymys: Miten näet tämän tilanteen oikeudenmukaiseksi? Tuleeko Henrikin maksaa Miron omilla elintavoilla itselleen aiheuttamat kulut (kuten sairauslomat, terveydenhoidon koko ketju jne.)?  Miksi Miroa ei laiteta vastuuseen omista valinnoistaan ja niiden seurauksista? Muuttuisiko Miron käyttäytyminen, jos hän tietäisi joutuvansa vastaamaan omien elintapojensa seurauksista?

Toivottavasti käsittelet kysymyksiä nimenomaan oikeudenmukaisuus-näkökulmasta. Sellaiset perustelut kuten ”on pakko tehdä jotakin” tai ”yhteiskuntarauha edellyttää jotakin” jne. eivät ole relevantteja tässä yhteydessä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan näkemystäsi oikeudenmukaisuudesta, olen varma siitä, että olet sen erinomaisen hyvin miettinyt ja sisäistänyt. Toivottavasti kerrot sen meille muillekin.

Epikuros (300-luku eaa.):

"Oikeudenmukaisuus itsessään ei ole mitään, vaan se on ihmisten keskinäisessä yhteistoiminnassa missä tahansa paikassa ja ajassa eräänlainen sopimus siitä, etteivät he vahingoita toisia tai joudu vahinkoon."