Jääkiekkohuuman jälkimainingeissa

Viime päivinä ja (viime vuosinakin) Suomessa on vallinnut jääkiekkohuuma. Mikäs sen mukavampaa, että koemme pärjäävämme jossakin hyvin ja voimme olla siitä iloisia. Tietysti on vielä hienompaa, jos tälle euforialle on hyvät perusteet, joiden takia se tuntuu aidolta.

Tutkitaanpa hieman miten olemme pärjänneet lätkässä hieman pitemmällä aikajänteellä. Seuraavassa tarkastellaan pärjäämistä sekä MM-kisoissa että olympialaisissa. 

Kullekin maalle annetaan kultamitalista 3 pistettä,
hopeasta 2 pistettä 
ja pronssista yksi piste,
saadaan vuosien 1991-2016 kisoissa seuraavanlainen menestyneiden maiden taulukko:

1. Kanada 45 pistettä
2. Ruotsi 42 pistettä
3. Suomi, Tsekki ja Venäjä 31 pistettä
6. Slovakia ja USA 8 pistettä
8. Sveitsi 2 pistettä

Kanada ja Ruotsi ovat siis aivan omaa luokkaansa mitalisaalistajien joukossa. Mielenkiintoista on myös kärjen kapeus: pelkästään Kanada ja Ruotsi ovat ottaneet 44 % kaikista mitaleista tällä ajanjaksolla. Mitalinsaalistajamailta on kaikkiaan vain yhdeksän.

Suomi on kokoonsa nähden pärjännyt siis hyvin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta ei silti mitenkään ylivertaisesti. Kun tarkastellaan loppuotteluita sekä MM-kisoissa että olympialaisissa Suomen osalta, selviää, että Suomi on ollut yhteensä 12 kertaa loppuottelussa, joista saldona on

- kaksi voittoa Ruotsista
- kolme tappiota Ruotsille
- kolme tappiota Kanadalle
- kaksi tappiota Tsekille
- kaksi tappiota Venäjälle (toinen oli NL:n aikaa)

Hieman mollivoittoiselta näyttää tuo lopputtelutilasto. Olisi voinut olettaa tilaston olevan lempeämpi suomalaisten kannalta. Onkohan niin, että meillä etukäteen annetaan pelaajille liian kovat paineet, joita on vaikea täyttää? Ainakin viimeisissä kisoissa media pelasi pelin etukäteen Suomen voitoksi monta kertaa ennen itse peliä. Iltalehdessä koetettiin todistella 10 syyllä, miksi Suomi välttämättä tulee voittamaan mestaruuden.

Muita isoja palloilulajeja ja niiden mitalisteja tarkasteltaessa (lähinnä siltä kannalta, montako maata on mitalistien joukossa) saadaan selville, että vuosien 1990-2014 kisoissa on

jalkapallossa ollut yhteensä 10 maata mitaleilla
koripallossa ollut yhteensä  11 maata mitaleilla.

Mitalimaiden kirjo on siis hieman laajempi kuin jääkiekossa. Esimerkiksi jalkapallossa kaksi maata on mainitulla ajanjaksolla ottanut noin 40 % pisteistä, jotka laskettiin kuten jääkiekon osalta edellä tehtiin. Nämä kaksi maata ovat Brasilia ja Saksa.

Olemme siis pärjänneet hyvin jääkiekossa, ja meidän kannattaa nauttia tästä pärjäämisestä. Samoin kuin jääkiekossa niin muissakin merkittävissä palloilulajeissa mitalimaiden määrä on melko pieni. Jääkiekossa mitalistimaiden määrä ei ole oikeastaan paljonkaan pienempi kuin esimerkiksi jalkapallossa. Ei siis kannata vedota siihen, että jääkiekossa on vain muutama supermaa - niinhän se näyttää olevan sekä jalkapallossa että koripallossakin. Näyttää vain siltä, että mitalit keskittyvät niille maille, joissa on selkeä asianomaisen lajin kulttuuri.

Oikeastaan ainoa seikka, jonka voi antaa häiritä lätkähuumaa, on loppuottelusaldo eli 10 tappiota ja kaksi voittoa. Olisikohan aika rakentaa loppuotteluvoittajien joukkue? Alkaako tämä valmistautuminen esimerkiksi sillä, ettei liikaa hehkuteta nyt päättynyttä turnausta loistavaksi jne, kun kuitenkin hävisimme sen tärkeimmän pelin.

Sitä odotellessa.