Onko meillä turhan paljon rahaa?

Tutkailin Ajatuspaja Liberan raporttia Kultaiset kahleet, jossa käsitellään kansalaisyhteiskuntaa ja sen osana järjestöjen rahoitusta.

Järjestöjen ja yhdistysten yhteiskunnallista roolia voidaan tietysti painottaa ja arvioida monella tavalla. Eräs tapa on ajatella, että järjestöjen on tarkoitus antaa kansalaisille mahdollisuus sellaiseen omaehtoiseen toimintaan, joka on tärkeää kansalaisten kannalta ja jota julkinen valta (valtio ja kunnat) eivät tuota. Järjestöt siis tuottavat sellaisia palveluita ja mahdollisesti tuotteita, joita markkinat eivät jostain syystä tuota.

Jos kansalaiset kokevat toiminnan tärkeänä, he pitävät huolta siitä, että toimintaan saadaan myös euroja joko jäsenmaksujen tai lahjoitusten kautta. Jos järjestötoiminnan omaehtoisuus halutaan turvata, tulisi julkiselta vallalta saatavan euromäärän olla erittäin vähäinen tai ainakin toiminnan koko volyymiin nähden vähäinen.

Mikäli järjestöjen toiminta riippuu suuressa määrin julkisen vallan euroista, johtaa se helposti siihen, että järjestöjen voimavaroista (sekä euroista, ajankäytöstä että muustakin) menee lobbaukseen. Järjestöt siis käyttävät voimavarojaan saadakseen lisää euroja julkiselta vallalta.

Onko meillä turhan paljon rahaa?

Tämä kysymys herää todella voimakkaana, kun katsotaan, mihin tarkoituksiin euroja on avustuksina annettu. Seuraava taulukko esittää pientä osaa myönnetyistä tuista/avustuksista:

Vapaaehtoispohjaisen tukihenkilö-verkoston toimintaan ja koordinointiin haja-asutusalueilla asuville ihmisille	159 000	Maaseudun terveys- ja lomahuolto ry
Sisäilmasta sairastuneiden ihmisten tukemiseen ja tiedottamiseen	89 000	Homepakolaiset ry
Syrjäytyneiden kiinalaisten tukemiseen ja heidän palveluohjaamiseen oikeiden viranomaisten luo	95 000	Suomen kiinalaisten allianssi ska ry
Eläinavusteisen vapaaehtoistyöskentelyn kehittämiseen ja koordinointiin	82 000	Suomen karva-kaverit
Ikäihmisten tietotekniikkataitojen kehittämiseen vertaisohjauksen avulla Pohjois-Karjalan alueella	80 000	Joen severi ry
Nuorten työllistymisen edistämiseen sosiaali- ja terveysalalle toteuttamaan ikäihmisten virkistystoimintaa	80 000	Intopajat ry
Työttömän nuorten palkkaamiseen oppisopimuksella järjestön yleishyödyllisiin työtehtäviin	26 000	Vaihtoehtoisen ammatti-koulutuksen kannatusyhdistys sovinto ry
Kylätalon päivä-, virike- ja tukitoimintaan Jämsän seudun asukkaille	91 000	Emppis ry
Vapaaehtoisten tiepalvelumiesten sekä muiden vapepa-toimintaan osallistuvien jäsenten kouluttamiseen ja varusteluun	30 000	Autoliitto ry
Yli 60-vuotiaiden marttojen toimintakyvyn lisäämiseen sukupolvien välistä yhteisöllisyyttä hyödyntäen	50 000	Keski-Suomen Martat ry
Venäläisen kulttuurin edistäminen, kotouttaminen	850 000	Cultura-säätiö
Sosiaalidemokraattinen lastenjärjestö	647 000	Nuorten Kotkien Keskusliitto – Unga Örnars centralförbund  NKK ry
Keskustalainen lastenjärjestö	425 000	Vesaisten Keskusliitto ry
Vasemmistoliittolainen lastenjärjestö	346 000	Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – Pinskut ry
Raittiusjärjestö, tähtää Täysraittiuteen	150 000	Raittiuden Ystävät Ry
Rauhanjärjestö, vastustaa mm. Natoa	143 500	Suomen Rauhanpuolustajat ry
Kristillinen lapsikuoro. Tuotantoa ”Jippii, taivaan isän töissä”	27 000	Jippiimissio ry
Tikanheitto	27 000	Suomen Dartsliitto ry
Koiravaljakkourheilu	25 000	Suomen Valjakkourheilijoiden Liitto ry
Kehitysapua liikunnan avulla	22 000	Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry
Tikanheitto, tikkajuoksu ja tikkahiihto	20 000	Suomen Tikkaurheiluliitto STURL ry

IMINTA AVUSTUKSET JÄRJESTÖ

(Tiedot: Libera: Kultaiset kahleet)

Edellä esitettyjen lisäksi löytyy merkittävä kirjo erilaisia tukia ja avustuksia mitä mielikuvituksellisimmille yhdistyksille ja järjestöille. Ns. asiantunteva taho on arvioinut, että julkinen valta antaa järjestökentälle tukia ja avustuksia vuosittain yhteensä noin 1.6 miljardia euroa.

Kun katsotaan, mihin kaikkeen tukea annetaan, herää otsikkokysymyksen lisäksi muutama kysymys:

Tehdäänkö meillä enää mitään ilman julkista tukea?

Miten tähän tilanteeseen on jouduttu?

Varmasti monen järjestön tekeminen on tärkeää. Nykyinen rahavirtojen rakenne on kuitenkin senlaatuinen, että se johtaa väistämättä tehottomuuteen toiminnassa. Kukaan ei valvo eikä vaadi järjestöiltä mitään selvitystä niiden eurojen käytön tehokkuudesta - ei sen enempää rahojen antaja kuin käytön kohteena olevat asiakkaatkaan.

Itselläni on muutaman vuoden kokemus ison ja paljon tukea saaneen ja saavan järjestön toiminnasta, siellä johdossa työskennelleenä. Lyhyesti todettuna: toiminnan tehottomuutta ei voi sanoin ilmaista eikä tukea. Saaduilla tuilla oli käytännössä todella vähän vaikutusta järjestön jäsenten ja asiakkaiden saamaan hyötyyn. Merkittävä tavoite toiminnassa oli lobbaus ja sen varmistaminen, että saadaan jatkuvasti vähintään saman verran tukea kuin aikaisemminkin, mieluummin enemmän.

Tällä saralla olisi kirveellä töitä.

Aluksi tulee selvittää, kuinka paljon tuet ja avustukset kokonaisuudessaan ovat. On otettava mukaan myös poliittiset puolueet, ay-liike ja muut toimijat.

Tämän jälkeen on päätettävä, että mikään järjestö ei saa tukea/avustusta enempää kuin 25-30 % kokonaiskuluistaan.

Kolmanneksi annetaan järjestöille oikeus kerätä euroja sekä tietysti jäsenmaksuina, palvelumaksuina mutta myös lahjoituksina ja vastaavina. Kansalaisyhteiskunnassa pääasiallisen tulovirran on tultava jäseniltä tai palveluiden käyttäjiltä tai lahjoittajilta.

Valtiolla ja kunnilla on parempaa käyttöä euroilleen kuin tikanheiton tai koiravaljakkourheilun tukeminen tai kylätalon viriketoiminnan avustaminen.