keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vain naisille

Kaikkea ne kiinalaiset keksivätkin! Henanin maakunnan pääkaupungissa Zhengzhoussa eräs virkistyskeidas on keksinyt oivallisen idean, ainakin joidenkin mielestä. Tämä idea on:

naisten omat parkkipaikat.

Nämä pysäköintipaikat ovat sallittuja vain naisille. Ne ovat 10 senttiä tavanomaisia parkkipaikkoja leveämpiä. Yrityksen perusteena parkkipaikoille on erityinen huolenpito naisautoilijoista.

Kuten yleensä tämäntyyppisissä asioissa tämäkin on herättänyt melkoista keskustelua somessa. Jotkut pitävät parkkipaikkoja hyvänä asiana – toiset taas eriasrvoistavana.

Uutisen julkaissut China Daily -lehti kysyykin, tulisiko myös julkisten tilojen yhteyteen rakentaa naisautoilijoille omat parkkipaikat.

Asian puolestapuhujat esittävät, että naisparkkipaikat ovat vain pienehkö huomionosoitus naisille ja osoittavat erityistä huolenpitoa naisia kohtaan:
- naisten omat parkkipaikat vähentävät naisautoilijoiden ja miesautoilijoiden välille syntyviä konflikteja, joita nyt esiintyy
- naisparkkipaikat osoittavat yksinomaan ystävällisyyttä naisautoilijoita kohtaan eivätkä suinkaan syrjintää. Sivistyneen yhteiskunnan tuleekin turvata naisille ylimääräistä huolenpitoa, jotta he kokisivat turvallisuutta ja arvostusta.
- naisparkkipaikkoja on vain rajallinen määrä, joten naisautoilija voi itse valita kumman tyyppistä parkkipaikkaa käyttävät.

Vasta-argumentteina esitetään, että naisautoilijat eivät ole yhtään miehiä huonompia kuskeja, joten erilaistava kohtelu on merkki stereotypiasta ja syrjinnästä:
- huolimatta yrityksen tarkoituksesta, pelkästään se, että erillisiä parkkipaikkoja on olemassa, johtaa käsitykseen että naiset eivät ole yhtä hyviä parkkeeraajia kuin miehet.
- naisparkkipaikat antavat miehille syyn olettaa, että naiset ovat huonompia parkkeeraajia eivätkä naiset saisi käyttää samoja parkkipaikkoja kuin miehet.
- on olemassa myös huonoja miesparkkaajia, joten pitäisi olla sukupuolineutraaleja parkkipaikkoja molempien sukupuolten (tai kaikkien sukupuolten) huonoille parkkaajille.

Saas nähdä, miten käy.

tiistai 8. elokuuta 2017

Lastemme hyvinvointi

- köyhyyden vähentäminen
- ravinnon saannin turvaaminen
- terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
- hyvän ja tasa-arvoisen koulutuksen turvaaminen
- sukupuolten tasa-arvon takaaminen
- täystyöllisyyden turvaaminen
- kestävän ja turvallisen kaupunkiasumisen kehittäminen
- kestävän kehityksen mukaisen tuotannon ja kulutuksen aikaansaaminen
- rauhallisen ja hyvän yhteisöelämän kehittäminen

Tässä tavoitteita, joiden perusteella Unicef on selvittänyt lasten hyvinvointia vauraissa maissa. Maita oli 41, niiden joukossa mm. EU-maat ja muut OECD-maat. Pääkohdat jaoteltiin useisiin alakohtiin, ja näiden perusteella maat arvioitiin ja asetettiin järjestykseen.

Suomi sijoittui sangen mainiosti tässä tarkastelussa. Mukana olleiden 41 maan joukossa Suomen keskimääräinen sijoitus oli 11 eli reilusti parhaimmistoa.  Esimerkiksi Norjan vastaava keskimääräinen arvo oli 8, Ruotsin 10 ja Tanskankin 10.

UNICEF katsoi, että Suomen koulutus oli maiden parhain eli siinä olimme ykkösiä. Olimme hyviä myös köyhyyden vähentämisessä, tasa-arvon lisäämisessä sekä kestävän kaupunkirakenteen toteuttamisessa.

Sen sijaan hieman enemmän parannettavaa meillä on rauhallisen ja turvallisen elämän aikaansaamisessa, väkivallan vähentämisessä ja esimerkiksi koulukiusaamisen minimoimisessa. Myös terveyden ja hyvinvoinnin kasvattaminen on selkeä kehittämistä vaativa osa-alue. Suomi oli tässä osioissa tarkastelumaiden 16.

Kokonaisuutena ottaen huomaamme jälleen, että rakas kotimaamme Suomi on myös lasten ja heidän kehityksensä kannalta hyvä maa asua ja elää. Edelleen kehitettävää riittää kuitenkin myös, kuten edellä todettiin. Saman toteaa myös UNICEF sanoessaan, että sijoittuipa maa kuinka hyvin tahansa, petrattavaa on vielä kaikilla, usein vain eri tekijöiden suhteen.


lauantai 5. elokuuta 2017

Paremminvointivaltio Suomi

OECD:n kehittämä Better life -indeksi selvittää hyvin laajasti jäsenmaiden tilannetta. 

Mitattavia tekijöitä ovat
- asuminen
- käytettävissä olevat tulot
- työllisyys
- koulutus
- terveys
- ympäristö
- yhteisöllisyys
- yhteiskunnallinen osallistuminen sekä
- tyytyväisyys elämään.

Päätekijät jakautuvat vielä osioihin, joiden kautta selvitetään
- tulonjakautumista
- työajan pituutta
- koulutuksen tasoa (Pisa-tulosten avulla)
- elinajan odotetta
- ilman ja veden puhtautta
- luottamusta siihen, että tarvittaessa löytyy henkilöitä, jotka auttavat
- kokemusta siitä, että päivät sisältävät enemmän positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia.

Paremminvointi-indeksin tarkoitus on laajentaa hyvinvoinnin mittaamista pelkkää taloudellista tarkastelua laajemmaksi.

Better life -indeksi antaa kullekin maalle arvion sen tilanteesta kunkin tekijän osalta. Laskin eri tekijöiden keskiarvon valittujen maiden.

Mukaan valitsin seuraavat maat, jotka ovat Suomelle hyviä verrokkeja paremminvoinnissa: Alankomaat, Itävalta, Norja, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Uusi- Seelanti. Itselläni oli etukäteen oletuksena, että Suomi pärjää hyvin tässä joukossa.

Tulos oli seuraavan mukainen (taulukossa maat paremminvoinnin mukaisessa järjestyksessä):

Maa
Paremminvointi
Ruotsi
7.9
Norja
7.8
Sveitsi
7.8
Alankomaat
7.6
Tanska
7.6
Uusi-Seelanti
7.5
Suomi
7.4
Itävalta
7.3

Huolimatta siitä, että maiden erot ovat keskiarvon perusteella laskettuna melko pienet, niin eri tekijöiden osalta erot ovat suuret. Suomin pärjäsi erittäin hyvin koulutuksessa, jossa Suomi sai korkeimman arvon. Toinen hyvä arvio tuli turvallisuudesta, jossa Suomi jäi hienoisesti Uuden-Seelannin ja Itävallan jälkeen.
Suomi suorastaan rämpi tulojen määrässä ja niiden jakautumisessa eri tulonsaajaryhmille, joissa saamamme arvio oli sangen alhainen.

Kokonaisuudessaan ottaen pärjäsimme hieman odotuksiani heikommin. Sen vuoksi otin tarkasteluun mukaan vielä Euroopan nousevia maita, jotka ovat Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Näiden maiden saamat paremminvointi-indeksit ovat:

Slovakia     5.0
Slovenia     6.3
Tsekki         5.9
Unkari         4.9
Viro             4.6

Kuten näkyy, nämä maat ovat paremminvoinnin suhteen taulukossa olevia maita jäljessä.

Voimmekin todeta, että Suomi on paremminvointivaltiona hyvässä tilanteessa, paremmassa kuin miltä näyttää pelkästään jos verrataan talouden lukuja kuten BKT:n kasvua tai BKT/asukas tai tms.

Suomen on myös jatkettava yhteiskunnan tasapainoista kehittämistä. Tärkeimmän kohteet OECD:n paremmin vointi-indeksin perusteella ovat
1.Tulojen kehitys ja niiden jakautuminen
2.Työllisyyden kasvattaminen ja työpaikkojen lisääminen
3.Terveyden kehittäminen
4.Työelämän tasapainon parantaminen




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Suomalaisen opettajat – ali- vai ylipalkattuja?

Suuri osa palkansaajista on sitä mieltä, että nimenomaan hän ja hänen ammattikuntansa on alipalkattua. Tämä ajatus on ilmeisesti sisäänrakennettu yhteiskuntamalliimme. Ajatuksen voimaannuttamina me sitten lähdemme vaatimaan lisää liksaa, syventymättä sen enempää substanssiin. Lisäpontta korotusvaatimus saa siitä, jos ammattikunnan tekemiseen liittyy tunneperäisiä tekijöitä kuten vaikka silloin, jos työntekijät ovat naisia tai jos työn tekemisen kohteena ovat lapset, sairaat tai vanhukset, joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Useimmiten ei tehdä mitään vertailuja muiden maiden vastaavaan tilanteeseen, saavutuksiin tai ao. tekemistä vastaavien ammattiryhmien saamiin palkkoihin. Harvoin edes pohditaan niitä ylimääräisiä etuja, joita ammattiryhmällä saattaa olla kuten pitkät loma-ajat, suhteellisen lyhyet työpäivät, työnantajan antama jatkuva koulutus ja valmennus sekä mahdollisuus valita kuinka paljon työtä tai työpäiviä tekee.

Selvittääkseni eri maiden opetusalan ammattilaisten palkkaustasoja, otin tarkasteluun OECD:n tilastoista peruskoulun yläasteen ja lukion opettajien keskimääräiset palkat viidentoista vuoden työuran jälkeen. Suhteutin nämä palkat kunkin maan ostovoimakorjattuun BKT/asukas lukuun.  

Esimerkiksi

Suomessa opettajien keskipalkka vuodessa oli 45.000 USD
BKT/asukas oli vuodessa 41.000 USD

Siispä suomalaisen opettajan ansiotaso suhteessa asukaskohtaiseen BKT:een oli

45.000 USD : 41.000 USD = 1.1 hieman pyöristettynä

Suomalainen opettaja saa siis keskimäärin 1.1 -kertaisena asukaskohtaisen BKT:n. Saman vertailun tein muidenkin OECD-maiden kanssa. Tuloksena sain seuraavan taulukon.  Luettelossa maat esitetään jaoteltuna kahteen ryhmään:

- hyvät palkanmaksajamaat: opettajan tulokerroin on vähintään 1.2
- heikommat palkanmaksajamaat: opettajan tulokerroin alle 1.2

Kolmas sarake kertoo sen, kuinka paljon opettaja saa tuntia kohden palkkaa. Opettajan vuosiansio on jaettu vuoden työajalla ja saatu tuntipalkka.

Hyvät maksajat
Opettajan tulokerroin
Tuntipalkka USD
Saksa
1.5
40
Kanada
1.4
52
Korea
1.4
31
Alankomaat
1.3
40
Japani
1.2
26
Australia
1.2
46
Belgia
1.2
92
Uusi- Seelanti
1.2
41
Heikommin maksavat


Slovenia
1.19
62
Tanska
1.17
33
Irlanti
1.1
75
UK
1.1
36
Suomi
1.1
67
Italia
1.0
58
Itävalta
1.0
27
Puola
1.0
17
Ranska
0.95
24
Ruotsi
0.84
22
Norja
0.7
28
Tsekki
0.6
11

Taulukon lukuja tulkittaessa on hyvä huomata, että Belgia, Irlanti, Italia, Slovenia ja Suomi määrittelevät opettajille vain opetusajan. Tämän vuoksi näiden maiden tuntipalkat ovat merkittävästi korkeammat.

Suuressa osassa maita on määritelty koululla olemisen aika eli tavanomainen vuosityöaika. Esimerkiksi Japanissa se on 1.891 tuntia ja Saksassa 1.757 tuntia, myös Ruotsissa (1.767 tuntia) ja Norjassa (1.688 tuntia) sekä Tanskassa (1.680 tuntia) on määritelty vuosityöaika.

Suomessa on opetustyöaika vain 670 tuntia vuodessa.

Taulukon tuloksista tulee ensin mieleen, että suomalainen opettaja ei ole niin kovin hyvin palkattu verrattuna OECD-maiden tovereihinsa. Tulokerroin ohjaa suomalaiset heikommin maksajan puolelle.

Mutta - kun tarkastelee tuntipalkkoja, niin tilanne muuttuukin melkoisesti. Suomalainen opettaja saa 67 USD opetustuntia kohden, joka on sangen paljon. Nyt opettajat tietysti kiljuvat ja tuovat esiin sen, että heillä on paljon suoranaisen opetustyön ulkopuolista työtä.

Varmaankin on, mutta jos ajatellaan, että suomalaisenkin opettajan tulisi tehdä keskivertopohjoismaalaisen opettajan tuntimäärä vuodessa eli sellaiset 1.700 tuntia vuodessa, niin tätä muuta työtä pitäisi tehdä 1030 tuntia vuodessa.

(Työtunnit vuodessa 1.700 tuntia - opetustunnit 670 tuntia = muuta työtä yhteensä 1.030 tuntia)

Kun ollaan realisteja ja otetaan huomioon koulujen suljettuna olemisen aika eli kesällä kaksi ja puoli kuukautta ja talvella puolitoista kuukautta se tarkoittaisi, että opettajan tulee tehdä tätä muuta työtä opetuspäivien lisäksi keskimäärin

1.030 tuntia : 190 koulupäivää = pyöreästi 5,5 tuntia päivää kohden.

Siis opetustyön lisäksi.

Eipä ole ihme, että opetusalan ammattijärjestö haraa vastaan ns. kokonaistyöaikamallia, jota sovelletaan useissa maissa, kuten edellä todettiin. Kun katselee noiden muiden maiden järjestelmää, niin taidamme olla vähän ajastamme jäljessä.

(Olen itse toiminut opetustehtävissä useamman vuoden ja voin todeta, että osaavalle henkilölle opetustyön lisäksi tulevat tehtävät olivat melko vähäisiä vuositasolla)

Vastauksena otsikon kysymykseen: Suomen opettajat ovat todella hyvin palkattuja, kun käytetään vertailukohtana tehtyjä työtunteja.





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Takaako tasa-arvo onnellisuuden?

Ranskan Suuren Vallankumouksen merkittävä saavutus oli tasa-arvoajatuksen juurruttaminen länsimaiseen elämään. Ajatus tasa-arvosta on erinomainen, ja sen toteutuminen hyvin käytännössä lisää onnellisuuttamme. Eikös vaan? Tai ainakin siltä tuntuu.

Global Gender Gap Report kertoo, minkälainen on tasa-arvotilanne miesten ja naisten välillä eri maissa. Raportissa esitetään 145 maan osalta, kuinka hyvä tasa-arvo vallitsee taloudellisten, koulutuksellisten, terveyden ja poliittisen osallistumisen suhteen. Olen vakuuttunut, että näillä ulottuvuuksilla mitattuna raportti antaa meillä riittävän oikean käsityksen kunkin maan tasa-arvotilanteesta.

Antaako tasa-arvo lisää potkua elämään? Tekeekö tasa-arvo meistä onnellisempia, tyytyväisempiä elämäämme ja antaako se meille tunteen siitä, että olemme oman elämämme ohjaksissa?

Näitä kysymyksiä selvitin seuraavasti:

1. Otin kymmenen maata luettelon alkupäästä eli joissa tasa-arvotilanne on suhteellisen hyvä ja tasa-arvoindeksi oli 0.78-0.88. Islanti oli näistäykkönen (tasa-arvoindeksi 0.88) ja Uusi-Seelanti oli kymmenes (indeksi 0.78).
2. Seuraavaksi otin listan keskivaiheilta kymmenen maata, joiden tasa-arvoindeksi oli noin 0.7 eli kohtuullinen.
3. Kolmas maaryhmä, jälleen kymmenen maata, olivat listan peränpitäjiä, joiden tasa-arvoindeksi oli 0.6 tai alle sen. Heikoimmin sijouttuneen eli Jemenin tasa-arvoindeksi oli 0.48.
Onnellisuusaste kertoo kunkin maan kansalaisten onnellisuuden World Happiness Reportin mukaan.

Perusoletuksena oli, että mitä korkeampi on tasa-arvoindeksi, sitä korkeampi on onnellisuusaste.  Mutta onko näin?

Maa
Tasa-arvoindeksi
Onnellisuusaste
Islanti
0.88
7.5
Norja
0.85
7.5
Suomi
0.85
7.5
Ruotsi
0.82
7.3
Irlanti
0.81
7.0
Ruanda
0.79
3.5
Filippiinit
0.79
5.4
Sveitsi
0.78
7.5
Slovenia
0.78
5.8
Uusi- Seelanti
0.78
7.3

Keskiryhmä


Ukraina
0.7
4.1
Malawi
0.7
4.0
Makedonia
0.7
5.2
Albania
0.7
4.6
Meksiko
0.7
6.6
Senegal
0.7
4.5
Chile
0.7
6.7
Madagaskar
0.7
3.6
Venäjä
0.69
6.0
Kirgisia
0.69
5.0

Alaryhmä


Egypti
0.6
4.7
Mali
0.6
4.2
Libanon
0.6
5.2
Marokko
0.59
5.2
Jordania
0.59
5.3
Iran
0.58
4.7
Tsad
0.58
3.9
Syyria
0.57
3.5
Pakistan
0.56
5.3
Jemen
0.48
3.6

Lähtökohtaolettamuksen toteutumisen kanssa on vähän niin ja näin.

Esimerkiksi ryhmässä 1, jossa jokaisessa maassa on korkea tasa-arvo, on erittäin suuret erot onnellisuuden kokemisessa. Ruanda, Filippiinit ja Slovenia poikkeavat linjasta melkoisesti.

Ryhmässä 2, jossa tasa-arvoindeksi on kohtuullinen, Chile ja Meksiko poikkeavat puolestaan positiiviseen suuntaan hyvin paljon, ne eivät ole kovinkaan kaukana Irlannin onnellisuusasteesta.

Ryhmä 3, jossa tasa-arvoindeksi on alhainen, noudattaa samaa kaavaa eli on paljon eri suuntaan osoittavia onnellisuusasteita. Esimerkiksi Jordania ja Pakistan saavat Maliin verrattuna korkean onnellisuusasteen.

Kun tarkastelee kaikkia ryhmiä, voidaan todeta, että sukupuolten tasa-arvo on todennäköisesti ihmisten onnellisuuteen myönteisesti vaikuttava tekijä. Mutta se lienee vain yksi tekijä muiden joukossa.

Jos otetaan onnellisuuden mittaamisessa lähtökohdaksi World Values Surveyn antamat tulokset tyytyväisyydestä omaan elämään, onnellisuuden kokemisen sekä oman elämän kontrollin, niin sukupuolten välisellä tasa-arvolla ja näin saadulla onnellisuuden asteella on vielä vähemmän tekemistä toistensa kanssa kuin edellä on esitetty. Tällöin Chile, Filippiinit, Meksiko ja Uusi-Seelanti saavat Ruotsia selvästi korkeamman onnellisuusasteen. Kirjoituksessa käytettiin World Happiness Reportin tietoja sen vuoksi, että ne sisältävät laajemman otoksen maita.

Joka tapauksessa on järkevää pyrkiä kasvattamaan kansalaisten onnellisuutta, taloudellisen hyvinvoinnin ohessa, lisäämällä tasavertaisuutta siten, että erilaiset tasavertaisuuserot pienenevät liittyvät nämä erot sitten sukupuoleen, ikään, etniseen taustaan, ”kastiin”, heimoon, klaaniin jne.