Olisiko maallamme malttia vaurastua?

Suomalaisten asemasta maailman vaurauden jakautumisessa kertoo karua kieltä Allianzin julkaisema Global Wealth Report 2016. Aikaisemmin on selvästi tullut esiin se, että me suomalaiset olemme jäljessä muiden kehittyneiden maiden vauraudesta. Olemme olleet milloin Pohjolan Japani ja milloin missäkin asiassa maailman paras. Parhaillaan hehkutetaan talouskasvua ja mietitään jo, mihin sen tuoma vauraus tuupataan.

Kuten Kekkonen jo aikoinaan sanoi: Olisiko maallamme malttia vaurastua?

Global Wealth Report 2016 mittasi vaurautta netto-omaisuudella euroissa per sierainpari. Allianzin raportin mukaan vauraita maita, jotka ovat meitä edellä ovat:

Ylin kasti USA ja Sveitsi  netto-omaisuus yli 170.000 €

II kasti netto-omaisuus yli 80.000 € mutta alle 100.000 €/henkilö

Belgia

Kanada

Tanska

Japani

Alankomaat

Uusi-Seelanti

Singapore

Ruotsi

Taiwan

UK

Suomen menestystarinaa hehkutettaessa on syytä huomata Singaporen ja Taiwanin mahtava nousu varallisuuden suhteen. Näiden maiden lähtökohdat olivat toisen maailmansodan jälkeen ainakin yhtä heikot kuin Suomen.

III kasti yli 50.000€ mutta alle 80.000 €

Itävalta

Saksa

Israel

Italia

Ranska

Australia

Alle 50.000 rajan jää Irlanti, jonka henkilöiden varallisuus on keskimäärin runsaat 45.000 €

Lopuksi Suomi. Rakkaan 100-vuotta täyttävän neitomme meille tuottama vauraus keskimääräistä suomalaista kohti on vain hieman vajaa 29.000 €. Suomen kanssa samassa kastissa ovat mm. Espanja ja Etelä-Korea.

Herää kysymys: Miten tässä nyt näin on käynyt? Mihin se Suomen menestystarina on hävinnyt? Ainakaan se ei näy vauraudessa.

Kun nyt puhutaan taakanjaosta pakolaisten osalta, eikö tuo keskimääräinen varallisuus olisi maan asukaslukua oikeudenmukaisempi jakoperuste?

(Kun nyt jälleen vaaditaan tuloeroja tasaavaa politiikkaa, niin onko siis vihervasemmiston mielestä parempi, että tulonjako on tasainen ja kaikki olemme yhtä köyhiä? Suuressa osassa meitä vauraampia maita on Suomea suuremmat tuloerot.)

Trump vastaan NFL 6-0

Suomalainenkin media otti kantaa Donald Trumpin vaatimukseen, että NFL-pelaajien tulisi kunnioittaa kansallislaulua seisten kuten tapana on, eikä protestoiden sen aikana. Joku suomalaisen median päivystävä dosentti ehti jo todetakin, että tällainen keskusteluavaus Trumpilta on kuin suvivirsi-keskustelu Suomessa.

Ilmeisesti päivystävä dosentti ei tunne amerikkalaisia. The Remington Research Group teki tutkimuksen siitä, mitä amerikkalaiset asiasta ajattelevat ja miten he suhtautuvat. Tässä kooste:

1. Jopa 64 % vastaajista oli sitä mieltä, että NFl-pelajien tulee seistä ja kunnioittaa kansallislaulua.

2. Pelaajien polvistuminen kansallislaulun aikana saa jopa 50 % vastaajista harkitsemaan pelien katsomisen vähentämistä.

3. Trump pesee suosiossa selvästi NFL-komissaarin Roger Goodellin. Trumpia kannatti on suosittu 46 % vastaajista, Goodellia 12 % vastaajista.

4. Vastaajista pelien katsomista on vähentänyt 51 %, kun sitä on lisännyt vain 19 %. Suurin syy, jonka vuoksi pelien katsomista on vähennetty, on se, että pelaajat ovat alkaneet käyttää NFL:ä poliittisen agendansa esiintuomiseen. Näin vastasi 69 % pelien seuraamista vähentäneistä.

5. 60 % oli sitä mieltä, että protestoinnille jokin muu aika ja paikka on sopivampi kuin pelin alussa soitettavan kansallislaulun aikana.

6. 80 % oli sitä mieltä, että he haluavat nähdä vähemmän politiikkaa urheilutapahtumien yhteydessä.

Emmekö voisi antaa amerikkalaisten ratkaista näitä asioita? Mitä ihmettä suomalainen media ottaa yhtään kantaa tämäntyyppisiin kysymyksiin?

Suomalaisen median tärkeysjärjestys?

Suomalaisessa mediassa, Aamulehden ja Ylen johdolla, jahdataan sanoja. Jos yhdyssanassa esiintyy väärä osa, koko sana täytyy muuttaa, oli se miten järkevä ja vakiintunut tahansa.

EU:ta koskevissa uutisissa kauhistellaan sitä, että Saksassa eräs puolue on mahdollisesti pääsemässä liittopäiville. Tämä on niin väärin, koska suomalaisen median mukaan puolue on sellainen, että kukaan ei saa sitä äänestää.

Koko maapalloa koskevassa uutisoinnissa kauhistellaan USA:n presidentin (joka on täysin väärin valittu ja täysin väärä henkilö) twiittauksia.

Sen sijaan sellaisia seikkoja, jotka ilmeisesti vaikuttavat paljon enemmän koko maapallon tasolla kuin mikään edellä mainituista, ei käsitellä oikeastaan lainkaan.

Eräs tällainen merkittävä tapahtuma on Kiinan Kommunistisen Puolueen 19. kansallinen kongressi, joka alkaa lokakuun 18. päivä. Tämä on ainakin toistaiseksi jäänyt vajaalle huomiolle suomalaisessa mediassa. Sama koskee laajemminkin maailman nykyistä toista suurvaltaa eli Kiinaa.

Em. kongressissa tapahtuu todennäköisesti eräs tärkeä asia. Kongressi keskittää entisestään valtaa nykyiselle vahvalle miehelle Xi Jingpingille, jonka kuluvaa viisivuotiskautta pidetään onnistuneena. Hänestä tulee kiistatta maapallon tasolla merkittävä valtiomies. Yhtä merkittävä leinee korkeintaan USA:n presidentti. Sen sijaan Saksan, Ranskan, UK:n, Venäjän ja Japanin päämiehet (tai -naiset) jäävät kauas jälkeen.

Xi:n ja tätä kautta Kiinan tavoitteet ovat selvät. Kiina haluaa olla maailman ykkösmaa taloudellisesti, poliittisesti, teknologisesti, kulttuurisesti ja kaikilla muillakin alueilla. Tämä on tullut selkesti esiin jo nykyisestä toiminnasta ja tullee korostumaan kongressin hyväksymien suuntaviivojen perusteella tulevina vuosina. Merkittävää on havaita, että Xi aikoo yhdistää sosialismin ja konfutselaisuuden.

Teknologisen tavoitteensa osalta Kiina toimii kaiken aikaa mm. raideliikenteen kehittämisessä ja aurinkoenergian hyödyntämisessä.Ympäristön osalta edellä mainitun aurinkoenergian hyödyntämisen lisäksi Kiina muuttaa pohjoisten osien kiinteistöjen lämmitystä pois fossiilisesta energiasta. Poliittisesti Kiina hyödyntää ylivoimaansa lähialueilla ja painostaa enemmän ja vähemmän korrektisti pienempiä valtioita hyväksymään omia vaatimuksiaan. Poliittisesti ja taloudellisesti Uusi Silkkitie -projekti tulee toteutuessaan antaman Kiinalle Aasiassa merkittävän etuuden. Kotimaassa Kiina tavoittelee köyhyyden poistamista ja keskimääräisen elintason kaksinkertaistamista.

Jo tälläkin hetkellä Kiina on maailman ykkösmaa ostovoimakorjatulla BKT:lla mitattuna. Ympäristötietoiset vihreät tietävät, että Kiina on ylivoimaisesti suurin CO2- päästömaa.  Lisäksi Kiina on erittäin merkittävä muiden raaka-aineiden käyttäjä. Pankkiirit tietävät,että Kiina on merkittävä muiden valtioiden rahoittaja ja investoija. Jne. Jne.

Suurella todennäköisyydellä Kiina tullee toteuttamaan asettamansa tavoitteet. Perusteeksi tälle riittää se, että kaikki valta on sekä teoriassa että käytännössä yhden puolueen ja mitä todennäköisemmin yhden vahvan miehen hallussa. Hänen asemansa on rinnastettavissa sekä Maoon että Deng Xiaopingiin.

Kysymys suomalaiselle tiedostavalle medialle:

Miksi ihmeessä Kiina ei kiinnosta nykyistä enempää?

Missä on jatkuva tietovirta Kiinasta?

Missä ovat analyysit Kiinan merkityksestä ja ennen kaikkea tulevasta suunnasta ja tasosta?

Talkoilla vai tuilla lisää syntyvyyttä?

Kaikki puolueet ovat nyt perhepolitiikassa keskittyneet kiistelyyn siitä, minkälainen perhevapaajärjestelmä meille on hyväksi. Tavoitteena on parantaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lisäksi poliitikot ovat ilmeisesti huolestuneita alhaisesta syntyvyydestä.

Mutta auttavatko perhevapaat ja tukien tason nostaminen syntyvyyden lisäämisessä?

Expert Market on selvityksessään asettanut eri maita paremmuusjärjestykseen sillä perusteella, miten vanhemmat voivat sovittaa työelämän ja perhe-elämän yhteen. Hieno juttu Suomen kannalta, sillä parhaiden maiden luettelo on seuraava:

1. (paras) Suomi

2. Viro

3. Itävalta

4. Ranska

5. Saksa

6. Ruotsi

7. Japani

8. Norja

9. Luxemburg

10.Slovakia

Kymmenen heikointa maata perheen ja työn yhdistämisessä ovat:

koko joukon heikoin tilanne on USA:ssa

toiseksi heikon Meksikossa

jonka jälkeen seuraa Costa Rica (3 heikoin) ja Kanada (4 heikoin).

Tämän jälkeen seuraavat viidenneksi heikoimmasta alkaen Chile, Israel, Turkki, Irlanti, Uusi-Seelanti ja Sveitsi.

Selvityksen heikko kohta on se, että siinä keskitytään lähinnä äitiysloma-aikaan ja lapsuuden varhaisvaiheeseen. Kriteerinä käytetään tältä ajalta maksettua äitiys- ja vanhempainrahaa ja -vapaata.

Voimme olla siis iloisia siitä, että olemme osanneet järjestää perheille mahdollisuuden halutessaan hankkia jälkikasvua.

Mutta vaikuttavatko hyvät perhevapaat ja korvaukset syntyvyyteen? Nyt Antti Rinne ja kumppanit ristivät kätensä, ainakin henkisesti, ja toivovat vastaukseksi ”KYLLÄ”.

Valitettavasti elämä on karua, ja todellinen vastaus on iso ”EI”.

Tutkittaessa perhe-etuuksien suhteen sekä parhaimpia että heikompia maita ja syntyvyyttä niissä selviää, että:

1. Niissä maissa, joissa perhe-etuudet ovat heikompia, syntyvyys on merkittävästi korkeampi kuin perhe-etuuksien suhteen parhaimissa maissa. Keskimäärin heikompien etuuksien maissa syntyvyysluku on noin 2, kun se parhaiden maiden osalta on vain 1.6. Ero siis selvä.

2. Etuuksien suhteen heikompien maiden joukossa syntyvyysluvun 2.0 ylittävät: Israel, Meksiko,Turkki sekä Uusi-Seelanti. Jopa USA:ssa on tämä luku 1.8. Vastaavasti parhaiden maiden osalta vain Ranska pääsee syntyvyyden osalta tasoon 2.

3. Etuuksien suhteen kymmenen parhaan maan joukossa olevissa maissa syntyvyysluku on enemminkin lähellä 1.5 eli merkittävästi alhaisempi kuin väestömäärän entisellään pysymiseen tarvittava  2.1.

Kun nyt viisaat päättäjämme jälleen käyttävät merkittävän osaamisensa ja myös merkittävät voimavaransa ns. perhevapaauudistukseen, niin herää kysymys:

Panostatteko väärään asiaan? Jos kerran maailman parhaiksi koetut edut eivät ole vaikuttaneet muuta kuin syntyvyyttä alentavasti, niin miten luulette käyvän, kun etuuksia vielä parannetaan?

Vai haluatteko, että toimenpiteidenne johdosta syntyvyys alenee entisestään?

(Omasta mielestäni eurooppalaiset länsimaat, mukana tosin muutama muukin, ovat kadottaneet arvomaailmastaan ns. perhemallin, johon kuuluu myös lapsia. Sitä ei takaisin saada ihan heti, tuskin koskaan. Ennakointini on, että suomalainen syntyvyys alenee edelleen, ja on 2030-luvulla noin 1.3-1.4 eli hyvin alhainen, ja vain suurehko maahanmuutto voi sitä nostaa.)

Islamisaatio kyseessä?

Laura Huhtasaari nosti eduskunnan kyselytunnilla esiin käsitteen ’islamisaatio’. Luonnollisesti tämä herätti närkästystä. Islamisaation olemista tai olemattomuutta yhteiskunnassa (kuten Suomessa) voi pohtia tosiasiallisesti ilmenevien seikkojen perusteella. Jokainen voi mielessään pohtia, miten asianlaita on.

Eräs tällainen seikka on esimerkiksi se, mikä on yhteiskunnassa vallitseva oikeusjärjestelmä.Yleensä länsimaisessa oikeusvaltioperiaatteessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi, yhteinen, kaikkia kansalaisia ja kaikkia maassa asuvia koskeva oikeusjärjestelmä, jonka säädöksiä kaikki noudattavat ja soveltavat.

Gatestone Instituutin käsityksen mukaan ainakin seuraavissa maissa sovelletaan maan oman, länsimaisen oikeusjärjestelmän ohessa ns. shariaoikeutta, joko epävirallisesti tai ainakin puolittain virallisesti.

Nämämaat ovat:

UK

Australia

USA,Teksas

Kanada

Yleensä shariaoikeus käsittelee perheoikeuteen ja perintöoikeuteen liittyviä kysymyksiä.

Olennaista ei mielestäni ole se, mitä asioita shariaoikeus käsittelee, vaan se, että annetaanko tälle menettelylle hyväksyntä vai ei. On vaikea ymmärtää, että missään länsimaassa edes harkitaan sitä, että yhtään mitään asioita voitaisiin käsitellä muun kuin koko yhteiskunnassa vallitsevan, yhteisen ja kaikkia koskevan oikeusjärjestelmän mukaan.

Luulisi erityisesti vihervasemmiston, joka kurkku suorana huutaa perustuslain perussuojan (kuten yhdenvertaisuuden) perään, olevan sillä kannalla, että on vain yksi ainoa oikeusjärjestelmä.

Vaikka Suomessa ilmeisesti ei ole minkäänlaista shariaoikeutta käytössä, niin tulevaa varten: 

Kysymys Juha Sipilälle ja Petteri Orpolle:

Mikä on tulkintanne oikeusvaltiosta? Pitääkö se sisällään mahdollisuuden shariaoikeuden käyttöön? Voidaanko Suomessa soveltaa suomalaisen oikeusjärjestelmän ohessa shariaoikeutta? Onko tämä mahdollista missään olosuhteissa?

Kysymys Touko Aallolle:

Jos muslimit oman harkintansa mukaan noudattavat vain shariaoikeuden ratkaisuja, vaikka ne ovat ristiriidassa Suomen muun oikeusjärjestelmän kanssa, onko kyseessä hyväksyttävä kansalaistottelemattomuus? (Kyse voi olla esimerkiksi avioliitosta, avioerosta, perinnönjaosta tai sopimuksesta.)

Niin muuttuu maailma Eskoseni

Cosiddettolla on jo hieman ikää, niin että olen ennättänyt ihmetellä maailman menoa muutaman vuosikymmenen. Muutoksia luonnollisesti on tapahtunut, ja tapahtuu kaiken aikaa. 

Nyt havahduin suureen ideologiseen muuttumiseen globaalilla tasolla.

Kuka puolustaa voimakkaasti maailman kaupan vapautta?

Väärin. Se ei ole USA eikä Saksa. Se on Kiina.

Samalla kun USA uuden presidenttinsä johdolla aikoo irtautua erilaisista laajan tason vapaan kaupan järjestelyistä (NAFTA, Etelä-Korea, Kiina), niin Kiina esittää voimakkaasti sekä suoraan että Brics-maiden kautta maailman tason vapaan kaupan tärkeyttä ja sitä, että kaupan vapaus tuo vaurautta kaikille. Kiina käyttää aivan samoja argumentteja joita länsimaat ovat esittäneet vuosikymmeniä Maailman pankin, OECD:n ja Valuuttarahaston johdolla.

Kiina on lisäksi harmistunut (lievästi sanottuna) USA:n suojautumisesta kiinalaisia investointeja kohtaan. USA oli viime vuonna Kiinan suurin investointikohdemaa, yhteensä 46 miljardin USD:n investointimäärällä. Nyt Kiinan mieliä hiertää se, että USA pyrkii rajoittamaan kansalliseen turvallisuuten vedoten kiinalaisia investointeja monilta aloilta. Kiinan mielestä USA käyttää kansallista turvallisuutta ”keppihevosena” ja laajentaa sen perusteella investointikieltoalojen joukkoa.

Kiina, josta on nimenomaan kaupan vapauden perusteella kasvanut maailman suurin talous, on edelleen tiukasti yhden puolueen käsissä. Eikä Kiinan ns. ihmisoikeudetkaan täytä kaikkia länsimaisia käsityksiä. Mutta niin vain Kiina opettaa länsimaille kaupan vapauden merkitystä taloudellisen hyvinvoinnin lähteenä.

Paljon on muuttunut tilanne siitä, kun Kiina pakotettiin avaamaan aikaisempaa enemmän maansa ja  kaupunkinsa länsimaisille kauppiaille. Apuna käytettiin tällöin sotaa. Kiina tyytyy, ainakin toistaiseksi vielä, rauhanomaisiin toimiin.

(Mielestäni Kiinan kaupan vapauden puolustaminen ja korostaminen osoittaa vain sen, kuinka käytännöllisesti kiinalaiset suhtautuvat kaikkeen. He jättävät ideologiat taka-alalle, silloin kun se heille sopii.)

Suomalaiset yliopistot kansainvälisessä rankingissa

The Times Higher Educationin yliopistolistaus asetti maailman eri yliopistot paremmuusjärjestykseen.  Suomalaisten kaunein kukkanen tässä tarkastelussa on Helsingin yliopisto, joka on sijalla 90. Aalto-yliopisto on sijalla 190.

Luettelon kärki on tuttu, sillä useissa muissakin vertailuissa samat yliopistot ovat yleensä kärjessä,  järjestys vain hieman vaihtelee.

Kymmenen kärki on seuraava:

1. Oxford

2. Cambridge

3. Kalifornian teknologinen Instituutti

4. Stanfordin yliopisto

5. MIT

6. Harward

7. Princeton

8. Imperial College London

9. Chicagon yliopisto

10.ETH Zurich

Pienempien EU-maiden yliopistoista pärjäsivät hyvin

38. Karoliininen Instituutti

47. KV Leuven

59. Amsterdamin Yliopisto

63. Delftin Yliopisto

67. Leidenin yliopisto

68. Utrechtin Yliopisto

72. Erasmus Yliopisto, Rotterdamissa

83. Croeningenin Yliopisto

86. Uppsalan Yliopisto

Opiskelijamäärä on suurimmassa  osassa näitä yliopistoja selvästi pienempi kuin Helsingin Yliopistossa (22.500 opiskelijaa). Helsinkiä suurempi määrä opiskelijoita on alankomaalaisissa ja belgialaisessa yliopistossa.

Suhdeluku opiskelijat/henkilöstö on kaikissa kymmenen kärjessä olevisssa yliopistoissa selkeästi suomalaisia alhaisempi. Yleensä kärkiyliopistoissa opiskeljoiden/henkilöstön suhdeluku on alle 10, kun se Helsingissä on 16 ja Aalto-yliopistossa on 20. Jälleen osa alankomaalaisista ja belgialainen yliopisto lähenee tässä asiassa suomalaisia.

Kansainvälisten opiskelijoiden osuudessa koko opiskelijamäärästä on selvä ero. Kaikissa huippuyliopistoissa on huomattavasti korkeampi kansainvälisten opiskelijoiden osuus, joka vaihtelee Stanfordin 22 %:sta Inmperial Collegen 55 %:iin. Helsingin Yliopistossa kansainvälisten opiskelijoiden osuus on vain 6 % ja Aalto-yliopistossa se on 20 %.

Mielestäni voimme ottaa luettelosta muutaman kopin, kun haluamme kehittää yliopistolaitostamme:

-       Suuri koko ei ole itsessään mikään ratkaisu, sillä MIT:ssä on vain 11.200 opiskelijaa ja Princetonissa vielä vähemmän, vain 8.000 opiskelijaa. Silti Leuven pärjää Helsinkiä paremmin, vaikka siellä on peräti  44.400 opiskelijaa.

-       Opiskelijat/henkilöstö -suhde näyttää vaikuttavan hyvän yliopiston kehittämiseen, kuten on jo todettukin.

-       Kansainvälisyysasteella vaikuttaa olevan positiivinen merkitys yliopiston kehittymiselle ja pärjäämiselle.

-       Meidän ei kannata hakea oppia niinkään USA:n ja UK:n yliopistoista eikä ehkä Saksankaan yliopistoista, niillä on takanaan kansantalouden suuri koko sekä imagotekijät, joita meidän on vaikea ylittää. Sen sijaan voisimme ottaa oppia Alankomaista, Belgiasta ja ehkpä Ruotsista, koska niiden yliopistot pärjäävät selkeästi Suomea paremmin tässä vertailussa. Erityisesti Alankomaat kiinnittää huomiota, koska siellä on suomalaisten edellä peräti kuusi yliopistoa.

Meillä menee kuitenkin hyvin ja panostamme selkeästi tulevaisuuteen, jolloin yliopistomme pärjäävät erinomaisesti. Tätä kehitystä tuetaan erityisesti sillä, että hallituksemme päätti lisätä varhaiskasvattajien yliopistopaikkoja tuhannella. Tottahan tämä poikii myös yliopisto-opiskelijoiden tasoon ja tätä kautta myös yliopisto-opetuksen tasoon, joskus 2040-2050-luvuilla.

Sinkkujen yhteiskunta

Meneekö asuntokanta jälleen uusiksi? Romahtaako isojen asuntojen arvo?

Suomessa on pitkään ollut vallalla sellainen ajatus, että pitää rakentaa isompia asuntoja. Olemme haikailleet ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten isoja ja tilavia asuntoja. Suunta on jo muuttunut hieman, mutta mielestäni varsinainen pommi ilmeni tänään, kun Eurostat julkaisi tilaston kotitalouksien koostumuksesta.

100-vuotias Suomi neito sijoittuu jälleen hyvin, olemme neljänsiä.

Olemme neljänsiä siinä, kuinka suuri osuus kotitalouksistamme on sinkkutalouksia.

Ykkönen oli Ruotsi, jossa sinkkutalouksien osuus on 51 % kaikista kotitalouksista. Liettua oli kakkonen (runsas 43 %) Tanska oli kolmonen (hieman alle 43 %) ja Suomi oli nelonen 41 %:n sinkkukotitalousosuudellaan.

Suomi on kärjessä tilastossa, joka kertoo, kuinka paljon on pariskuntia ilman lapsia. 

Eli lähes 32 % kotitalouksista on kahden aikuisen kotitalous, jossa ei ole lapsia lainkaan.

Kaiken kaikkiaan Suomen kotitalouksista runsaat 78 % on sellaisia, joissa ei ole lapsia.

Ei ihme, että syntyvyys laskee.

Lapsellisia kotitalouksia on siis vain 22 % kaikista kotitalouksistamme. Kun kotitalouksien kokonaismäärä on 2.640.000, niin lapsellisten kotitalouksien määrä on noin 581.000.

Muissa EU-maissa lapsellisia kotitalouksia koko määrästä on seuraavasti:

- Saksa 22 %

- Ruotsi runsaat 25 %

- Alankomaat 28 %

- Tanska 30 %,

siis selvästi suurempi osuus kuin Suomessa, Saksaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi Turkissa lapsellisia kotitalouksia on runsaat 52 % kaikista kotitalouksista.

Eurostatin tilastosta tulee mieleen se, että

- Lasten määrän vähentyminen liittyy länsimaiseen kulttuurin muutoksiin, asenteiden, arvojen ja motiivien kautta ja muutosten mukanaan tuomiin seurauksiin. (Vertaa esitetyt EU-maat ja Turkki)

- Jos ja kun kyse on kulttuurillisesta muutoksesta, ei yhteiskunta voi tehdä asialle oikeastaan yhtään mitään. On lähes sama, minkälainen on perhevapaamalli ja mitkä ovat lapsista maksettavat etuudet. Tai onko olemassa jotain kuviteltua turvaa työn suhteen vai ei.

Kysymys viisaille päättäjillemme:

Onko meidän rakennettava vielä kerran Suomen asuntokanta uusiksi?

Kuka enää tarvitsee isoja asuntoja, kun kerran elämme sinkkuyhteiskunnassa? Pitäisikö isojen asuntojen rakentamista rajoittaa?

Demarit ja Vihreät tuovat jatkuvasti kaikissa yhteyksissä esiin pienipalkkaisen kolmen lapsen yksihuoltajan, VAIKKA Suomessa vain 2 % kaikista kotitalouksista on yksinhuoltajatalouksia. Eli niiden määrä on yhteensä noin 53.000 Eurostatin tilaston mukaan.

Todellisuudessa melkoinen osa kaikista yksinhuoltajatalouksista on yhden tai kahden lapsen talouksia, joten kolmen lapsen yksinhuoltajatalouksia ei niin kauhean suurta määrä ole.

Kaiken kaikkiaan yksihuoltajatalouksien määrä on Suomessa toiseksi alhaisin, vain Kroatiassa on hieman alhaisempi osuus kuin Suomessa.

Mikä ihmeen Brics?

Suomalaisessa mediassa on ollut harvinaisen vähän esillä se, että Xiamenissa, Kiinassa, on menossa Brics-maiden kokous. Monet tietysti tuntevatkin kirjainyhdistelmän, mutta mitä on sen takana?

Brics-maat ovat: Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka.  

Tämänkertainen kokous on järjestyksessään jo yhdeksäs.

Brics-maat ovat asettaneet Brics-tavoitteiksi:

- maailmanrauhan ylläpitämisen

- yleisen kehityksen tukemisen

- kulttuurien kirjon lisäämisen

- maailman talouden hallittavuuden lisäämisen.

Tämänkertainen kokous pidetään Kiinassa, ja sen merkitystä tietysti korostaa Kiinan vahvan miehen eli presidentti Xi:n voimakas panostus kokoukseen ja sen läpivientiin.

Tämänkertaisen kokouksen tavoitteiksi on asetettu:

- syventää Brics-yhteistyötä

- lisätä globaalia hallinnointia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi

- syventää Brics yhteistyötä henkilöiden keskinäisellä kanssakäymisellä

- toteuttaa institutionaalisia parannuksia ja muodostaa laajempia yhteistyökokonaisuuksia/osakkuuksia.

Ihmetystä herättää se, että suomalaisessa mediassa keskitytään pohtimaan Melanie Trumpin Teksasissa käyttämiä kenkiä. Voisi olettaa, että Brics-maiden kokous olisi painoarvoltaan hieman merkittävämpi.

Mitä Brics-maat sitten ovat?

- niiden yhteenlaskettu väestömäärä on noin 41 % koko maapallon väestöstä

- niiden yhteenlaskettu maapinta-ala on runsaat 26 % maapallon maapinta-alasta

- niiden yhteenlaskettu, ostovoimakorjattu BKT on noin 31 % koko maailman BKT:sta

- maailman kaupan kasvusta Brics-maat ovat tuottaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana puolet

- maailman CO2-päästöistä Brics-maat aiheuttavat noin 42 %.

No vielä ehtii, kokous alkaa vasta huomenna. Toivon mukaan Melanien kengät ja aurinkolasit on siihen mennessä katsastettu ja voidaan keskittyä maailman kannalta hieman tärkeämpään asiaan.

Kiina tekee sen taas?

Luin China Dailyn artikkeleita Kiinan tapahtumista. Ensin tuli vastaani tieto siitä, miten syyskuun loppupuolelta alkaen luotijunat suihkivat 400 km:n tuntinopeudella Pekingin ja Shanghain välillä. Uutisessa kerrottiin myös, että Kiina on rakentanut nopeille junille omaa rataverkkoa jo peräti 22.000 kilometriä, mikä on 60 % koko maailman nopeiden junien rataverkostosta. Tarkoitus on melko lyhyellä aikavälillä kasvattaa tämän rataverkoston pituus 45.000 km:iin. 

Kiinan on tarkoitus valloittaa myös nopeiden junien maailmanmarkkinat (Huom! Me täällä Suomessa haluamme panostaa peruskoulun vientiin).

Toinen samaan asiaan liittyvä uutinen oli se, että lisäksi kiinalaiset kehittelevät erityistä superjunaa, jonka nopeus olisi merkittävästi korkeampi, eli ainakin 1.000 km/tunti. Vastaavia suunnitelmia tosin löytyy muualtakin.

Kolmas, ehkäpä tärkein uutinen oli se, että Kiina lisää luonnontieteiden koulutusta. Kaikissa Kiinan peruskouluissa lisätään luonnontieteen koulutusta ensimmäisestä luokasta alkaen.

Nämä uutiset saavat kysymään, että tekeekö Kiina sen taas. Eli tuleeko Kiina olemaan tieteellinen, taloudellinen ja poliittinen sekä ainut vaikuttava suurvalta 2030-luvulla ja siitä eteenpäin? Kuten Kiina oli merkittävä teollinen ja taloudellinen suurvalta ajanlaskumme alkupuolelta aina 1700-luvulle saakka ja melkoinen keksintömylly myös.