Onko Ruotsi mikään fiksu vertailukohde?

On tietysti selvää, että noin 700 vuoden olo alamaisena on jättänyt suomalaisille tunteen siitä, että ruotsalaiset ovat meitä fiksumpia, komeampia, parempia ja suvaitsevaisempia. Lisäksi heillä on ihana prinsessa. Kun siellä on kaikki niin hyvin, niin onhan se luonnollista, että koetamme kaikessa matkia heitä ja unohtaa omien aivojen käytön.

Jos Ruotsin saavutukset ovat kiistattomat ja objektiivisesti todennettavissa, niin mikäpä siinä, tavoitellaan ruotsalaista mallia ja tullaan onnellisiksi.

Mutta jos ruotsalaisten saavutukset eivät olekaan mitenkään erityisiä mitattavien asioiden suhteen, miksi matkisimme heitä ja koettaisimme päästä samaan ei-kovinkaan-hyvään tilanteeseen ruotsalaisten seuraksi.

Eräs asiantila, jossa ruotsalaiset eivät ole mitään kovin merkittävää saavuttaneet, on vuosittainen keskimääräinen palkka. OECD:n ostovoimakorjatun keskipalkkatilaston perusteella voi jaotella maita muutamaan eri kastiin (ensin mainitussa maassa on aina korkein keskipalkka)

Kasti I yli 60.000 USD

Luxemburg

USA

Sveitsi

Kasti II 50.000-60.000 USD

Islanti

Norja

Alankomaat

Tanska

Australia

Irlanti

Kasti III 45.000-50.000 USD

Belgia

Kanada

Itävalta

Saksa

Kasti IV 40.000- 45.000 USD

Ranska

Ruotsi

UK

Suomi

Suomalaisen keskipalkka oli 42.100 USD ja ruotsalaisten 42.800 USD. 

OECD-maiden keskipalkka oli myös 42.800 USD

Suomen kannoilla henkäilevät Uusi-Seelanti (39.400 USD) Japani (39.100 USD) ja Espanja (37.300 USD). Olen aikaisemmin jo tuonut esiin sitä, että Uusi-Seelanti kehittyy taloudellisesti niin kovaa vauhtia, että se pyyhältää Suomen ohitse muutaman vuoden sisällä. Samoin tekee todennäköisesti myös Slovenia, jossa keskipalkka oli 35.000 USD. Näihin ennakointeihini ei vaikuta Suomen tämän eikä ensi vuoden kohtuullinen talouskasvu muuta kuin sen, että mainittujen maiden ohimarssi siirtyy vuoden pari pitemmälle.

Mutta se varsinainen asia: vaikka meistä tuntuu siltä, että siellä Ruotsissa on kaikki niin hyvin ja ihanasti ja meidän tulee pyrkiä tässä mielessä ruotsalaistumaan, niin edellä olevan tiedon perusteella kysyn että miksi ihmeessä.

Olisiko parempi pyrkiä ottamaan vertailukohteeksi ja tavoitemaaksi, jos ei nyt ihan Sveitsiä niin Alankomaat, Tanska tai Australia? Vai olisiko hyvä muuttaa maamme nimi I:llä alkavaksi? Vaikuttaa siltä, että I-kirjaimella alkavat maat pärjäävät aika hyvin (jos nyt ei oteta Italiaa mukaan)?

Annetaan siis ruotsalaisten olla ruotsalaisia ja alkakaamme iuomalaisiksi ja kutsukaamme rakasta maatamme Iuomeksi.